Teen työmatkani talvella pääasiallisesti kävellen, joskus bussilla, toisinaan omalla autolla. Vähän riippuu edessä olevasta päivästä. Kuvaan TaskuNäpsällä työmatkaani kevään kunniaksi:
Hieno viikko täyttä auringonpaistetta. Muuan aamu piti ennen varsinaista asfaltille antautumista testata hankiainen. Pienestä se työpäivä alkaa.
Hankiainen
Teen työmatkani talvella pääasiallisesti kävellen, joskus bussilla, toisinaan omalla autolla. Vähän riippuu edessä olevasta päivästä. Kuvaan TaskuNäpsällä työmatkaani kevään kunniaksi:
Vallan liukas oli mennytkin viikko. Nastat kenkien pohjassa olivat todella tarpeen, sohjon allahan oli vielä epätasainen ja liukas jää. Muuan kulkija oli uskaltautunut liikkumaan polkupyrällä. Varovainen ihminen, vai oliko hän varovainen lainkaan?
Teen työmatkani talvella pääasiallisesti kävellen, joskus bussilla, toisinaan omalla autolla. Vähän riippuu edessä olevasta päivästä. Kuvaan TaskuNäpsällä työmatkaani kevään kunniaksi:
Joskus ei ehdi työmatka edes alkaa, kun näpsähtää. Tällä viikolla pääsin jo kerran kävellenkin töihin ja eteen osui muutamia aiheita, mutta tämä viikon viimeisin oli ollut kaiken aikaa valmiina odottamassa. Havaitsin sen, kun aamuteetä ja yljmiärävaloa nauttiessani nostin sälekaihtimet ylös.
Aamu valkenee
Teen työmatkani talvella pääasiallisesti kävellen, joskus bussilla, toisinaan omalla autolla. Vähän riippuu edessä olevasta päivästä.
Kävellen kulkiessa ehtii nähdä vaikka mitä, varsinkin jos vaihtelee reittejä. Käpälä on helppo kaivaa taskusta tai jykevämpipokkari repusta ja tallettaa havainto kuvaksi. Toisinaan kuvaksi tallentuu hetken tunnelma tai muuten eteen osunut aihe.
Näitä käpäläkuvia otan TaskuNäpsälläni muutamia viikossa. Ajattelin laittaa niitä yhden viikossa tänne näytille alkavan kevään kunniaksi.
Mennyt viikko oli … sanonko mitä? Töihin en menannut päästä monestakaan syystä. Yksi oli alkuoirehtiva talviflunssa, jonka selätin, toistaiseksi. Muuan oli tämä keli. Liukasta piti. Pakko on laittaa tähän yksi satikutinen aamu, jolloin kunta lorisi ( lue: miksi kadut saavat olla pihoja korkeammalla) vetenä kadulta pihaan. Luulin jo, että ainut keino päästä töihin, tai edes kadulle, on uida vastamäkeen. Se olisi talviuimarille liian iisi homma, joten nappasin mukaan tuon auton tuosta vasemmalta.
Tarina sekin, miten sen kanssa kadulle pääsin.
Ulla
Liukasta ja märkää
Teen työmatkani talvella pääasiallisesti kävellen, joskus bussilla, toisinaan omalla autolla. Vähän riippuu edessä olevasta päivästä.
Kävellen kulkiessa ehtii nähdä vaikka mitä, varsinkin jos vaihtelee reittejä. Käpälä on helppo kaivaa taskusta tai jykevämpipokkari repusta ja tallettaa havainto kuvaksi. Toisinaan kuvaksi tallentuu hetken tunnelma tai muuten eteen osunut aihe.
Näitä käpäläkuvia otan TaskuNäpsälläni muutamia viikossa. Ajattelin laittaa niitä yhden viikossa tänne näytille alkavan kevään kunniaksi.
Tämä Olen valo on perjantaiaamun hetki rautatien alikulkukäytävästä tuossa Valkamantien ja Asematien välimastossa.
I am light. Olen valo.
Ulla
Lätäköllä lauantaina.
Hoi, pitkästä aikaa!
Nappasin taas eilen yhden omakäpäläkuvan touhuistani. Otsa menee ryppyyn, kun ei käsi riitä, eikä oikea nappula olekaan sormen alla ja huoli siitä, ehdinkö ollenkaan lätäkköön ennen kuin uintitoverini sieltä poistuu. Mutta kuvaksi tuli, lopulta.
Millaisia omakuvia sinä napsailet käpälälläsi? Anna tulla tähän rajaamatta, käsittelemättä, eli ”raakakuvana” kaikenlaista megapikselöintiä, putkihimmenninaukottamisia vailla.
Ulla
Tuolla naapurissa, Laitilanmäen luomutilalla olen käynyt kananmunaostosten yhteydessä kuvaamassa Ylämaan karjaa, sonneja ja lehmiä. Aidan takaa, tietenkin. Lehmien suuria ajatuksia siinä varmaan tarttui kennolle, mutta kiirastorstain lumisateessa (siinä mitä Janne ei näemmä jäänyt odottelemaan) lumiset lehmät kääntyivät metsään päin, kuin olisvat suojaa hakeneet. Siinä ei enää pakkaspartoja muisteltu, kevättä teki.
Iski kevätsiivousinto, vaan ei mennyt ohi ja komero tyhjeni pikavauhtia. Takaosasta löytyi iso pahviloota, jossa oli takavuosina ostamani 30D:n tyhjät laatikot, joista yksi oli kummallisen painava. BG-E2-kirjainnumeroyhdistelmä kertoi, että sisällä on iskemätön akkukahva, jota en kertakaikkiaan tarvinnut. Unohtunut sinne, pahkeinen, vaikka piti aikanaan pois myydä. Niin, että kuka tarvitsee? Sopii ainakin Canonin 20 D ja 30 D -runkoihin, jos sellaisia vielä on kellä käytössä.
Myydään tarjouksen perusteella. 0400-279926 / Ulla
Hyvösen Sepon ja Akuliinan vanhusten kanssa teimme yhteisen näyttelyn nimeltään 14 kuvaa eletystä elämästä. Se syntyi, kun vanhukset kertoivat meille tainoita elämästään. Tarinoista syntyi vanhusten kanssa ideoituja henkilökuvia, jotka kuvattiin tarinoiden paikoilla. Näyttelyyn ehtii vielä tutustua, kuvat tarinoineen ovat nyt viimeistä viikkoa esillä Siilinjärven keskustassa yritysten ikkunoissa ns. katunäyttelynä, joka on auki 24 h. Tutustua voit siis milloin vain ja kierroksen voit aloittaa mistä vain. Näyttelykarttoja saa ko. yrityksistä. Voit aloittaa vaikkapa Kirjakuppa Infosta, Kahvila-Konditoria Tunniselta, Kultasepänliike Vesa Konusta, Keskus-Kukasta tai Siilin Silmäaseman näyteikkunasta, vaikkapa torin tai Fontanellan ympäristöstä ….
Siilinjärvellä on 1900-luvulla vaikuttanut koko liuta ns. kyläkuvaajia, joista yksi ylitse muiden oli maanviljelijä Einari Väänänen Kolmisopelta. Hän halusi niin innolla valokuvata, että möi yhden lehmän, että sai hankittua kameran, semmoisen lasilevyvempaimen. Ja kuvat! Ne ovat huippua edelleen. Varhaisimmat 1920-luvun alkupuolelta.
Kolmisopen kylätoimikunta on ottanut Einarin vedoksista valokopioita ja/tai skannannut niitä, tulostanut ja laittanut kuvia esille pienimuotoiseen näyttelyyn Kolmisopen kioskille, joka toimii entisessä kyläkaupassa. Siinä entisen koulun kupeessa. Sinne on helppo polkaista pyörällä tai ajella autolla, esim. viitostieltä Aappolassa Varpasjärven tielle ja sitten vain odottelemaan kyläkioskin osumista hollille.
Menkää hyvät ihmiset katsomaan se näyttely, josta tosin saa vain himmeän kuvan Einarin taidoista juuri tuon tulostevalinnan vuoksi. Olen nähnyt hänen tekemiä vedoksia kuvistaan ja ne ovat upeita. Näyttely on hankalasti avoinna, vain kesäperjantaisin klo 14-18. Mutta sinne menkää perjantai-iltapäiväkahveelle. Siellä näet on kuppila ja tarjolla omatekemiä pullia, ruisleipää voi ostella ja ties vaikka ropposen mustikoita ja mansikoita voi kotiviemisiksi hankkia. Hyvä tapa aloittaa viikonlopun vietto.
Tässä pokkarilla nappaamiani kuvia Einarin kuvista. Einari ite kalassa.
