Kaksi viikkoa tunturissa: kymmenkunta paleltua telttayötä, pari päivää vaarallisen voimakasta tuulta, muutama kipeä raekuuro, lukemattomia poroja, kaksi auringon lämmittämää päivää, monta hienon valon hetkeä, reilu 200 kuvaa.

Ja kaikesta siitä kehtaa näyttää tasan yhden kuvan. Joskus toivoisin pystyväni pistämään vähän paremmaksi ;).

Olen miettinyt kameran kanssa tänä keväänä miten erilaiset todellisuudet kohtaavat toisensa kaupunkikuvassa. Joskus riidellen, toisinaan sopuisasti toisilleen tilaa antaen. Tässä hetki linja-autopysäkiltä – paljon puhutut (=parjatut) paljasta pintaa näyttävät mainokset kohtaavat palan työstä palaavien ihmisten tavallista arkea.

Näyttää siltä, että musta tullee kovvaa vauhtia oululaine. Ainaki oon alakanu puhumaan viijentoista vuojen jäläkeen taas leviää oulua. Ei kai se murre nii kovin kaukana oo ollu ku tuli kerran näin nopiasti takasi. Ei voi mittää. Sinnittelen silti mukana ja heitän tännään kännykameran kuvvaa iltalenkiltä. Tästähä olis voinu tulla vaikka mitä, jos olis ollu kunnon kamera, mutta kyllähä nää saattasit tästäki jottai saaha, jos kuvallaatu ei hirviänä häiritte.

t. Hanna

Lisään vielä muutaman kuvan vuoden varrelta:

Kerronpa vielä yhden jutun.

Niin…kävelyllä olin kamera kaulassa. Siinä kohti, missä luminietokset tienpenkalla nousivat melkein hartioiden korkeudelle ja korppi juuri rääkäisi, huomasin silmänurkassa ihan pienesti liikettä. Käänsin päätäni, mutten nähnyt mitään. Olinpa ovela ja jatkoin niin kuin en olisi mitään huomannutkaan ja samalla tiirailin silmäkulmasta kinosta kohti…juuri ja juuri ylsin (joko minä olen lyhennyt tai sitten lunta on ihan helk…paljon!). Niin kävelin ja -kas kummaa – liike lisääntyi ja ihan varmasti näin valkoisen hahmon kieppuvan vasten aurinkoa kimaltavalla hangella. Tanssi mokoma! Yritin olla nopea, käännyin sitä kohti ja kiskaisin kamerani esille. Mutta se oli nopeampi, hyppäsi männyn oksalle aikoen naamioitua. Mutta minä näin….ihan varmasti näin!

Kukahan lie? Tunteeko kukaan?

Kokeilenpa Kuusamon perukoilta netti yhteyttä…hiihtolomatunnelmissa, kuinkas muuten :). Sen verran kirvoitti nauruhermoja ja kevätmieltä veneen syleily, että en malta olla nakkaamatta täältä hieman piikikkäämpää syleilyä…josko sekin kesää kohti pehmenisi.

Tänään on ollut se kriittinen päivä, kun tässä huushollissa on herätty talvihorroksesta kevääseen!! 🙂

Otin kameran mukaan lenkille ja tajusin kuinka aurinko on tuonut mukanaan lupauksen – ja odotuksen voi ihan haistaa ilmassa. Muistikortille kertyi -tietenkin – koivukuvia ja koska päätin pihdata niitä kuukausikisaan laitan maistiaisiksi kuvan lenkkikaverini kevään riemusta. Tessa näytti tehneen tänään saman oivalluksen kuin minäkin. Keveästi nousi askel!

Mulla on nyt tuo Canonin 50mm F1.8 opeteltavana ja hinta-laatu-suhde näytäis minusta hyvältä. Laitan tähän muutaman kuvan eiliseltä reissulta Oulun Tietomaahan. Hauska oli saada vaihtelua mahiksiin, kun tähän mennessä oon yrittäny selvitä kaikki tilanteet sillä 100mm makrolla :).

Näissä tuli nyt kivutta sitä liikettä mitä ei meinannut millään syntyä siinä kuussa, kun kilpailuaiheena oli liike. Mutta niinhän se menee, että inspiraatio ei katso kalenteria.

Hanna

Käytän nyt Tapsan ideaa tässä, kun sattuneista syistä en päässyt Semppikselle kuvanvalintaan. Tämä tulee nyt vähän viime tipassa, kun en ensin ajatellut osallistua ollenkaan… Ilkka sai ylipuhuttua…:) Eli tällaisia kuvia poimin itse ja haluaisinkin nyt kommentteja, että mitä näistä valita kisakuviksi ja kumpaanko sarjaan?

Nämä ensimmäiset kolme kuvaa ajattelin itse kolmen sarjana:

Ja sitten joukko yksittäisiä:

Laittakaapas kommentteja! Kiitos!

t. Hanna

Tässä tulee seuraavaksi sitten sekalainen seurakunta kesälomakuvia ympäri Suomenniemen.

Tämä on sitä elämän dokumentointia…:)

Ajattelin minäkin nyt sitten mökkeilemästä palattuani heittää pari tikankonttikuvaa, vaikkakaan ne eivät vedä ihan vertoa aiemmin nähdyille… Mutta yritystä kuitenkin!! Nämä yksilöt osuivat sattumalta tielleni juhannuksen aikaan lenkkeillessäni koiran kanssa. Suonlaitapusikossa kasvoivat ja sääskiä niin maan perusteellisesti. Tuppaita oli varmaan alueella parikymmentä, joten valinnanvaraa kuvauskohteissa löytyi, mutta sääsket kyllä häiritsivät pahasti. En ehtinyt niin hirveästi siinä kiinnittää huomiota oikeaan keltaiseen ja lehtien väriin, yritin vaan säästyä päätymästä elävältä syödyksi. Mutta se ei minulle ollutkaan nyt tärkein juttu, eniten ilahdutti tikankontin tapaaminen!

t.Hanna