Kuvakatselussa 8.1. pyydettiin muutamista kuvistani rajauspareja vertailtaviksi. Muistaakseni ne olivat nämä kolme yllä olevaa kuvaa. Vasen kuva on kuvakatsekukuva ja oikean puoleinen kuva on pyydetty rajausehdotus. Pajulintukuvan suhteen pyysin mielipiteitä taustasta ja olin/olen taustan suhteen kahta mieltä itsekin – tausta vaikuttaa toisaalta levottomalta, koska ei ole riittävän blurrautunut, mutta toisaalta sopii lajin elinympäristön tuntien korostamaan myös lajin tyypillistä lehtipuustoista oleskeluympäristöä ja puolustaisi ehkä siten parempaa erottumistaan kuvassa. Kyllä tiukempi rajaus kieltämättä tekee kuvasta taustoineen hieman levollisemman tempaistessaan pois kuvan yläosan teräviä oksarisuja.
Kuvakatselun lopussa oli myös yleisempää keskustelua kuvien rajaamisesta. Itse olen tottunut siihen, että jos paikan päällä ei ole vakuuttunut mieleisestään rajauksesta ja jos samalla zoomausmahdollisuus on käytettävissä, olen ampunut ”hehtaaripyssyllä” eli väljemmällä zoomauksella ja tehnyt lopullisen rajauksen jälkikäteen, jolloin on mahdollisuus miettiä rauhassa erilaisia rajausvaihtoehtoja. Varsinkin nopeissa tilanteissa olen varuilta vetäissyt zoomia laajaa päätä kohti, jos zoomiputki on ollut käytössä. Alla oleva pellolta noussut kurkiparvikuva esimerkkinä – vasen originaali ja oikean puolen kuva rajaus. Rajauksen jälkikäteen tehtynä kuvaan sai (onnekkaasti toki) mielestäni hyvän symmetriafiiliksen, jota ei tajunnut kuvanottohetkellä lintujen velloessa sekamelskaisena parvena etsimessä.
Kyllä uusi 300mm f4: nen piirtää hienosti ja onko näissä ollut vielä telejatke käytössä. Itse olen kyseiseen objektiiviin ollut tyytyväinen, se kulkee aina mukana ja mahtuu kokonsa puolesta vaikka takin taskuun. Ilmeisesti ristisorsa-pajulintu-ja kurkikuvat ovat sillä kuvattuja?
Ensimmäisessä ristisorsakuvassa kuvauskohde, katseenvangitsija eli lintu on melko keskellä kuvaa. Se ei ole välttämättä ole huonokaan asia, koska kuvan tunnelma on rauhallinen ja staattinen. Uhraamalla muutaman vasemman puoleisen puunrungon heijastuksen, niinkuin on tehty… näyttäisi aivan kuin lintu lipuisi nopeammin kuvan alueella sekä sorsan jättämä jälkivana korostuu enemmän. Silti kuvaan jää riittävästi hienoja heijastumia puunrungoista sekä vasemmalle että oikealle puolelle. Jos vasemmalta rajaisi pois vielä lisää, niin linnun vedessä lipumisvauhti senkuin kiihtyisi, mikä olisi hieno asia myös.
Molemmat pajulinturajaukset toimivat minun mielestä ihan hyvin. Terävä oksankäkkärä ei ainakaan itseäni häiritse, koska se on tavallaan eläväinen eikä mitenkään suoran jäykkä. Tiukemmassa rajausehdotuksessa korostuvat enemmän oik. puolen ylä-ja alanurkat jotenkin enemmän kolmiomaisina.
Sinitinttikuvista mielestäni jälkimmäinen rajausehdotus on täydellinen. Mukavan mutkainen kuva-alan halkaiseva diagonaalinen oksa sekä sopivasti koko kuvan täyttävää ohuempaa oksahässäkkää. Paljon on kuvassa tavaraa mutta mikään ei häiritse sekä tintti kultaisessa leikkauksessa toimii aina. Ja tuo taustan sävymaailma on hieno!
Jälkimmäinen kurkiparvikuva on tosiaan mukavan symmetrinen. Hieno kurkiasetelma! Tulisiko kurkiin lisää vauhdin tuntua, jos rajaisi vielä vähän vasemmalta pois?
Jees, kyllä nuo vaihtoehtorajaukset mielestäni paremmin pelittävät. Ensimmäisessä panoraamassa vasen reuna mukavasti rauhoittuu, ja kuten Tero huomioi, niin vesilinnun uintivauhti kasvaa (lieneekö sillä tosin suurtakaan merkitystä kuvan meiningille).
Pajulintu tulee esille paremmin tiukemmassa rajauksessa, ja tausta toimii mielestäni selvästi paremmin, kun yläosan terävä oksankäkkärä ei ole mukana kuvassa.
Kolmannessa kuvassa halusin nähdä, että tuo hallitseva oksa tekisi vielä räväkämmän diagonaalileikkauksen kuva-alaan. Ja kyllä siitä mielestäni noin tehtynä tehokkaampi sommitelma syntyykin – hieno kuva kaikkineen!
Tuo symmetriaparvi on kyllä aivan mahtavasti osunut otos, kovin harvinainen tapaus! Mutta itse asiassa ei paha sommitelma olisi tuo alkuperäinenkään, yhdellä ”ylimääräisellä” kurjella (toki vasemman reunan pää joutaisi rajata pois)!
Kiitos Markku näistä vertailuista!