Galaksit räjähtää

Muutama kuva omalta observatoriolta kuvattuna ja Härkämäeltä sitten nuo viimeiset kaksi. Helppo huomata mistä Härkämäen kuvat alkaa kun tähtien koko suhteessa kuvan kokoon kasvaa merkittävästi. Ei ihmekkään jos putken polttoväli mitataan millien sijaan metreissä. Minun laitteistolla molemmat kohteet olisivat ehken 10-30 pikseliä leveitä.

Missä värit? Kaikki itseään kunnioittavat tähtikuvaajat kuvaavat mustavalkokameralla, ihan siitä syystä että moni kohde ei näy normaalissa järkkärin värikuvissa juuri ollenkaan. Vähän sama asia kun harmittelisi että onpa pimeää ja pistäisi harmaasuotimen nokalle.

Värikuviahan mustavalkokameralla saa jos kuvaa kaikki värit tiettyjen suotimien läpi, tämä vaan usein aiheuttaa ylimääräistä säätöä ja joutuisi poistumaan lämpimästä mökistäkin kun en omista sähköistä filtteripyörää (vielä).
Yhden värikuvan kuitenkin turasin syksyllä tuosta kolmion galaksista kun oli vielä lämpimät kelit. Kuvassa näkyy galaksin kierteishaaroissa tuollaisia punaisia sumuja. Näitä samoja sumuja on meidän omassa galaksissa ja oikeastaan kaikki muut kuvat paitsi rapusumu ja kristallipallosumu on rinnastettavissa niihin. Näillä alueilla syntyy paljon uusia tähtiä.

Tuo toiseksi viimeinen, rapusumu, on supernovajäänne. Räjähtänyt tähti siis, melkoinen ilotulitus on ollut sillä rapusumun supernovaräjähdys on näkynyt vuonna 1054 päivälläkin.

Viimeisessä kuvassa on kristallipallosumu. Kyseessä on aika erikoisen muotoinen planetaarinen sumu, muodon aiheuttaa ilmeisesti kolmoistähtijärjestelmä josta yksi on tussahtanut avaruuteen. Olisihan se aika siistiä jos maapallollakin olisi useampi aurinko niin kuin Star Warssissa konsanaan, tai no tämän harrastuksen kannalta ei!

Pohjois-Amerikka-sumu Harsosumun itäinen osa Harsosumun läntinen osa  Kaliforniasumu  Sydänsumu Pelikaanisumu Kolmion galaksi ElefantinkärsäsumuRapusumuKristallipallosumu

Yksi vastaus artikkeliin ”Galaksit räjähtää

  1. Ilkka Kokkonen

    On nämä hienoja tällä tasolla! Ykkönen ja näyttelyssäkin ollut Kaliforniasumu osuvat omaan silmään parhaiten. Kaksi viimeistä toiminevat tähtitieteellisellä rankkauksella ja ymmärryksellä, mutta jäävät visuaalisessa tehossaan jälkeen alkukahdeksikosta.
    Ja jää mielikuvitukselle jäytämisvaraa, kun noita ulottuvuuksia mietiskelee…
    Kiitoksia Ville, että tälläkin puolella jaoit näitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *