Ohessa ikäänkuin kuvausvinkkinä kuvia Itkonniemen kärjestä. Siellä on ihan ok sinivuokkojen kuvauspaikka. Ei se vedä vertoja tietenkään Etelä-Suomen lehtometsien vuokkomeriin, mutta muutamia vuokkoja on satunnaisesti siellä täällä. Kun vielä vähän lämpenee kevään aikana, niin lisää niitä tulee varmasti. Jos malttaa kumartua kuvaamaan kasvin tasalle, niin helpostikin saa ihan kelpokuvia aikaiseksi. Lisäksi nyt on parhaillaan jäiden lähdön aika, joten rannoilta saattaa löytyä myös kuvauskohteita.
Siis luenko/tulkitsenko todellakin oikein: 2 -15 SEKUNNIN valotusaikoja sinivuokkopaikalla????? Jos näin on, niin ei varmasti satu moista tilaisuutta usein! Tuo kaksikko 22-aukolla ja tuolla taustalla on melko uskomaton näky sinivuokkojen parissa, harvinaisuus kerrassaan. Tuossa toimii se pariskunta-assosiaatio mukavasti, eikä sitä kolmatta asetelmaan tavallisen paljon kaipaa – tykkään! Tuo ensimmäinen, neljän asetelma sen sijaan jää jotenkin jähmeäksi, eikä niin hyvin toimi. Puut ja korret muodostavat asetelmaa kuvaustutkielmaan asti, joskin ehkä korsikuva on turhan levottoman oloinen, rytmiä soisi löytyvän enemmän. Oravakuvasta tuli tunnelma, kuin se olisi täytetystä eläimestä, mutta kuvaajan tuntien tuskin kuitenkaan. Valo on tilanteessa ollut mainio, ja oikean reunan risuja kun ei olisi, niin jopahan kermainen kokonaistausta tulisi! Järvimaisemassa on sävyt kohdillaan kaikin puolin ja sommitelma toimii – tykkään!
Sinivuokkojen valotusajat ovat 1/5s, 2s ja 1/15s. En saanut kuvatekstien valotusaikoihin lisättyä / -kauttamerkintää, joten korvasin sen hyvinkin hämäävällä ) -sulkumerkinnällä. Sillä kertaa 2sekuntia oli maksimi jota pystyi tyynimmillä hetkillä kuvaustilanteissa käyttämään vuokkoja kuvatessa. En ikimaailmassa aiemmin kuvannut sinivuokkoja aukolla f22. Oikeastaan sen vuoksi laitoin näitä vuokkokuvia esille, koska löytyi helpostikin kohteita joissa tausta oli tarpeeksi etäällä himmentämiseen. Atrian kuvauspaikalla vastaavanlainen on jo paljon suuremman vaivan ja etenkin kiroilumäärän takana. Sikäli jos kasvimakroilu kiinnostaa niin kannattaa käydä Itkonniemen paikkaa kokeilemassa.
Joo, niin…rantatietä kävellessä korret näyttivät silmään varsin kuvauksellisilta eli niin kuin yleensä käy. Kuvassa mielenkiinto hukkuukin siihen sekavuuteen. Olisi pitänyt päästä kuvaamaan niitä vähän ylempää, mutta oksisto ja pensaikko olikin siihen esteenä. Yritin taiteilla ja kuvata jopa oksiston läpi, mutta voi sitä sekavuutta…ei edes ”huumorikuvaan riitä. Aina ei saa näitä silmälle mielenkiintoisia kohteita väännettyä aivan mieleisiksi…sellaisiksi tavallaan ”koristeiksi, heh.
Puolikesyssä oravakuvassa oli minustakin käsittämättömän upea vallitseva valo. Ja niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin orava oikeastaan poseerasi kameralle vähän liikaa. Tämä joskus esille tuleva ihmispotrettien liika poseeraus kävi tässä tilanteessa hyvin ilmi. Ei vais, kivahan tuollaista oli kuvata, etenkin kun pähkinöitä on aina sen verran taskunpohjalla.
Ehdottomia namupaloja kaikki sinivuokkokuvat. Hienon rauhalliset taustat ja kasvien versot kaikkia karvoja myöten skarpin terävinä esillä kasvit hienosti muotoilevassa loivassa valossa. Harkittua paneutumista myös sommittelun osalta kaikissa vuokkokuvissa. Kurreposeeraus myös valoineen oikein jees. Rantakuva nautinnollisen maaluksellinen, sävyt hyvin esillä ja sommittelu niin ikään bueno.