Vietin muutaman päivän Enontekiöllä. Onneksi joukkoon sattui myös yksi pilvetön yö.
4 vastausta artikkeliin ”Lappia syyskuussa yks kaks”
Erkki
Kaksi ja kolme, hyvä. Unohdettu ”kulttuurikuvaus” putkahtaa joskus esille. Hyvä.
TeroP
No onpa ihan eri loimut Enontekiössä..supernäyttäviä! Vähän Erkin linjoilla olen minäkin. Kakkonen ja kolmonen iskevät tälläkertaa. Varsinkin Pöyrisjoki on toteutukseltaan erittäin hyvä. Myöskin kuva seuran nimikkokalasta siikasta on toimiva ja hieno.
Ilkka Kokkonen
Kyllä on kunnon tulia, ja ykkösen vertailu/rinnastus luonnon valojen ja keinotekoisten valojen välillä, siinä on jotain puhuttelevaa! Ykköskuvaksi nousee myös minulle ”Pöyrisjoki”, jossa sommittelu on mainio. Jos ihan hifistelemään ruvetaan, niin kaksi korjausta tuohon voisi mainita. Jos olisi ollut mahdollista nousta hieman korkeammalle kuvaa ottamaan, niin tuo yhden puskan ylin oksa ei rikkoisi joen vastarantaviivaa. Ja tuo valkoinen muoviämpäri olisi joutanut pois veneen perältä muistuttamasta nykykulttuurista. Mutta tosiaan tykkään tästä kovasti!
”Siikaa” toimii myös aivan sikahyvin. Siinäkin hifistelisin, että nuo irtosuomut reunoilta olisi kannattanut pyyhkäistä pois, samoin vasemman alanurkan evä on siinä liikaelementti (olisikohan sen voinut pyyhkäistä kalan selän myötäiseksi, tai sitten koko kalan asemaa olisi voinut muuttaa niin, että evä ei olisi tullut mukaan). Mutta jälleen tykkään kovasti!
Viimeinen on myös eleettömän hyvä, pelkistetty sommittelu toimii!
Tämä on mielestäni ehdottomasti Hannun kärkisarja. Laitahan näitä kisakuvakansioosi!
MarkkuU
Lapin revontulet ovat ihan omaa luokkaansa, todella rajuja taivaanpiirtäjiä. Ykkösen valokilpailu on tulituskuvien ykkönen ja siinä on hyvä kaksinkamppailuidea. Minun katsannossa kakkoskuva on Lapin syksyntulon kuvastajana tunnelmallinen ja minulle kuvasarjan voittajakuva – värit, kesän loppumisen tunnelma, syvyysvaikutelma, lato ilmentämässä ihmisen vaatimatonta olemassaoloa luonnon keskellä ja taustatunturin sumuharsot, kaikki pelittävät. Samaa tunnelmaa on tuossa viimeisessä kuvassa, jossa on tunnelmaan sopiva eleetön harmaus ja lisää maiseman avaruutta korostava sommittelu ja rajaus. Siikarivistö on myös sommittelultaan mainio ja erilainen kalakuva. Vedenkalvokuvasta pintakuvioineen tulee jotenkin mieleen lappilaiset noitarummut.
Kaksi ja kolme, hyvä. Unohdettu ”kulttuurikuvaus” putkahtaa joskus esille. Hyvä.
No onpa ihan eri loimut Enontekiössä..supernäyttäviä! Vähän Erkin linjoilla olen minäkin. Kakkonen ja kolmonen iskevät tälläkertaa. Varsinkin Pöyrisjoki on toteutukseltaan erittäin hyvä. Myöskin kuva seuran nimikkokalasta siikasta on toimiva ja hieno.
Kyllä on kunnon tulia, ja ykkösen vertailu/rinnastus luonnon valojen ja keinotekoisten valojen välillä, siinä on jotain puhuttelevaa! Ykköskuvaksi nousee myös minulle ”Pöyrisjoki”, jossa sommittelu on mainio. Jos ihan hifistelemään ruvetaan, niin kaksi korjausta tuohon voisi mainita. Jos olisi ollut mahdollista nousta hieman korkeammalle kuvaa ottamaan, niin tuo yhden puskan ylin oksa ei rikkoisi joen vastarantaviivaa. Ja tuo valkoinen muoviämpäri olisi joutanut pois veneen perältä muistuttamasta nykykulttuurista. Mutta tosiaan tykkään tästä kovasti!
”Siikaa” toimii myös aivan sikahyvin. Siinäkin hifistelisin, että nuo irtosuomut reunoilta olisi kannattanut pyyhkäistä pois, samoin vasemman alanurkan evä on siinä liikaelementti (olisikohan sen voinut pyyhkäistä kalan selän myötäiseksi, tai sitten koko kalan asemaa olisi voinut muuttaa niin, että evä ei olisi tullut mukaan). Mutta jälleen tykkään kovasti!
Viimeinen on myös eleettömän hyvä, pelkistetty sommittelu toimii!
Tämä on mielestäni ehdottomasti Hannun kärkisarja. Laitahan näitä kisakuvakansioosi!
Lapin revontulet ovat ihan omaa luokkaansa, todella rajuja taivaanpiirtäjiä. Ykkösen valokilpailu on tulituskuvien ykkönen ja siinä on hyvä kaksinkamppailuidea. Minun katsannossa kakkoskuva on Lapin syksyntulon kuvastajana tunnelmallinen ja minulle kuvasarjan voittajakuva – värit, kesän loppumisen tunnelma, syvyysvaikutelma, lato ilmentämässä ihmisen vaatimatonta olemassaoloa luonnon keskellä ja taustatunturin sumuharsot, kaikki pelittävät. Samaa tunnelmaa on tuossa viimeisessä kuvassa, jossa on tunnelmaan sopiva eleetön harmaus ja lisää maiseman avaruutta korostava sommittelu ja rajaus. Siikarivistö on myös sommittelultaan mainio ja erilainen kalakuva. Vedenkalvokuvasta pintakuvioineen tulee jotenkin mieleen lappilaiset noitarummut.