3 vastausta artikkeliin ”Pörriäisiä puutarhassa

  1. TeroP

    Hyvin onnistui ja oikein hallitun maukas auringolta maistuva kuvasarja! Keskipäivällä on usein melko kova valo, mutta näissä on onnistuttu iltapäivän auringonpaiste kääntämään hyödyksi. Joka kuvalla on puolensa, mutta suosikkini ovat kuvat 2 ja 3. Kakkoskuvassa on hyvin sommiteltu keltaiset terälehdet kuvan taustalle ja sama toistuu kuvan etualalla. Mehiläinen on kuvattuna takaapäin, se ei mielestäni kuvan mielenkiintoisuutta vähennä..vaikka ötökän silmä ei olekaan näkyvillä. Koko muuvärimaailma/sommittelu on niin hieno!

    Neitoperhokuvassa on hyvä kuvakulma ja hallitun yhtenäinen rauhallinen tausta. Kuvassa kaikki oleellinen on skarppia. Viimeisen kuvan kissan, saatan kuvitella seuraamaan silmä kovana kukissa vierailevia pörriäisiä. Kiitokset hienosta kuvasarjasta!

  2. Ilkka Kokkonen

    Lämpimän kesäpäivän meininkiä, niitähän ei ole liikaa ollutkaan!

    Kärpänen varjoineen toimii mukavasti, yksinkertaisuudessaan taitaa ottaa minulla ykkössijan. Harvemmin näkee kakkosen kaltaisia kimalaisen/mehiläisen pyllykuvia, nämä elukat kun ovat aika helppoja kuvattavia silmienkin puolelta. Mutta kuten Terokin totesi, niin why not. Kurinalainen sävymaailma siinä toimii!
    Noiden isojen päiväperhosten kuvaaminen järkkärillä on todella haasteellista tarkkuusalueiden suhteen, jos ei ota kuvaa suoraan yläpuolelta tasossa. Aina tahtoo olla epäterävänä sellaista, minkä soisi terävänä näkyvän. Yleensä on siis tehtävä valintoja, että mitä haluaa skarppina toistuvan ja minkä antaa sumentua. Kolmonen sikäli toimii, ja tausta on miellyttävä.
    Vitosessa voisi neliörajaus olla paras ratkaisu, minua ainakin häiritsee oikean reunan kasviosuus.
    Kissakuvan tausta kun olisi varjossa, niin homma toimisi mainiosti auringon valaisimine viiksikarvoineen. Nyt taustan levottomuus häiritsee kokonaisuutta.
    Kiitos sarjasta, ja jatkoa seuratkoon. Sinulla ei tekniikka ainakaan ahdista kuvien julkaisutoimintaa!

  3. MarkkuU

    Terävää ja kontrastikasta jälkeä. Kolme ekaa kuvaa nappaavat eniten. Ykköskuva on jotenkin lakonisen tehokas, simppelisti mustaa ja valkoista, jossa terävänä piirtyvät ruskeat verkkosilmät vangitsevat katseen. Kakkosessa tuo keltavoittoinen Kupsin värimaailma tekee minun silmään kuvasta rauhallisen ja kuvakulma otukseen on kieltämättä persoonallinen. Kolmonen on minusta tarkennettu sinne minne pitääkin, kun kyseessä on lepattelijan ateriointihetki. Silti väritys on riittävästi esillä lajin määrittämiseksi ja tausta on hyvä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *