Samat patistelut sain minäkin, joten laitetaanpa tänne hyönteisasiantuntijoille helppo tunnistustehtävä. Vajavaisen tuntemukseni perusteella arvoin että kuvassa voisi olla nuori merisinikorento, joka on nimestään huolimatta kyllä kuvattu ihan täällä sisämaassa. Juhannuksena näitä upeita petoja oli mökkimaisemassa ilma mustanaan ja montaa sorttia.
Samoin vajavaisella sudaritietämyksellä samaa mieltä lajinmäärityksestä. Viime aikoina laji on levittäytynyt voimallisesti sisämaahan päin. Missäspäin isänmaatamme kuva on näppäisty?
Valokuvaus on erinomainen apukeino sudenkorentojen määrittämisessä ainakin määritystaidon alkutaipaleella, kun livenä maastossa otukset ovat peijakkaan vikkeliä ja pyydystäminenkin vaatii vetreää kroppaa, joten maastossa otusten väritysyksityiskohtien näkeminen on hankalaa. Lentokuvien nappaaminen veijareista on oma haasteellinen kuvaamistehtävänsä.
Tästäpä tuli mieleeni näin heinäkuun ja sudenkorentojen sesonkikauden kynnyksellä, että mites olisi julistaa heinäkuun kuvaustehtäväksi ”Sudenkorentokesä”, jossa otus pitäisi esittää lentävänä. Muut jutut kuvassa olisivat sitten itsekunkin luovuuden varassa. Eikös näitä kuukausikisailuja ole joskus ollutkin yhdistyksen piirissä.
Tämä on otettu Punkaharjulla, Puruveden ja Susijärven (osuvasti) välisellä kapealla maakannaksella. Onnistuneen lentokuvan ottamisessa riittää tosiaan haastetta. Lajien välillä näyttää olevan kyllä paljonkin eroja liikehdinnässä. Toiset palaavat uskollisesti samaan paikkaan pikku pyrähdyksen jälkeen, toiset liikkuvat isommassa piirissä, toiset ovat nopeampia lentäjiä kuin toiset jne. Ja kyllä näissä hetkeksi riittää bongattavaa jos meinaa kaikki kotimaassamme havaitut lajit saada tallennettua.
Just siellä kaakonkulmalla Saimaan alueen suurjärvien piirissä on lajin sisämaalevittäytymisen tunnettu painopistealue.
Hieno havainto! Itse en tunnista kuin muutaman yleisimmän korentolajin. Tälläistä en ole nähnyt koskaan luonnossa, tiettävästi. Markun ideahan on loistava…ja haastetta riittää.
Tänään tulikin yritettyä mökillä jonkin sudenkorenolajin kuvaamista ilmasta. Huonolla menestyksellä. Maasta sain sen kuitenkin 100-400mm kuvattua. Sudenkorentokirja jäi kotiin, joten ensi viikolla osaa määritellä lajin…toivottavasti.
Kyllä, Markun idea on hyvä ja mielenkiintoinen.