Laitanpa pitkästä aikaa sivulle muutakin kuin arvoituksia. Aloitan saman päivän kuvilla kuin Markkukin, ja sitten sen jälkeisiä, joita näytin viime kuvankatselussa. Yritän muistella vielä sellaisiakin, joita en silloin saanut näytettyä muistitikkuongelman takia.
Ja muistakaahan kuvankatseluilta sunnuntaina, tutusti Semppikselle klo 17 alkaen!
Hieno ja idearikas kuvasarja ”pitkästä aikaa”…kannatti odottaa.
”Kuplia jäässä”, kuva2 on ihan omaa luokkaansa tässä jääkuplasysteemissä!
Järviruokokuvat auringon laskiessa sekä kuutamo taustallaan ovat vaan yksinkertaisesti mieleisiä ja hallittuja..hyvin osattuja/osuttuja! Kyllä on erityisen hienot valot järviruokokuvissa. MV-kuva ”Järviruoko Mustallavirralla” ei kolahda minuun lain. Vaikka tietynlaista graafisuutta se tuokin esille.
Highlanderit ja orava ovat kivoja täydentämään tätä kuvasarjaa.
Kuplakuvat ovat namia myös. Niissä on valo ja sävyala kohdallaan.
Latokuvat kaipaisivat jotain muutakin, tai sitten ei. Panoraamamuodon kuohukuva on vähän vaisu, kun vertaa toisiin tämän sarjan vesikuviin.
Kyykuvista tämä kuva ”kurkistus” on mielenkiintoisin. Ilkalta olen tottunut näkemään parempiakin kyykuvia. Mutta tämän keväinen kuvauskohteen arkuus sekä mahd. kyypaikan olosuhteiden huonontuminen (tärinämeluhäiriötekijät) sekä kyiden vähyys kuvauspaikalla vaikuttavat. Nämä hankaluudet ja yms…ovat niin monien tekijöiden summa.
Roiskekuvista tehokkaimpia minun mielestä ovat, toiseksi viimeinen ja neljänneksi viimeinen. Koska vesiroiskeiden muodot sopivassa suhteessa tummaa taustaa vasten sekä valon heijastuminen lukemattomista vesipisaroista tekevät niistä niin herkullisia. Kahdesta muusta roiskekuvasta en saa oikein otetta.
Hienoja kuvia!
Vaihteleva, luovasti kuvattu ja tulkintoihin haastava setti. Ykköskuvan kohdalla piti vääntää silmiään, mitä siinä on – kivi jään alla ja sulaveden kohta piirtää kolmiulotteisesti pisaran kuin ilmaan (näin tulkitsin). Kakkosen punatausta lisää kuvan kiinnostavuutta ja kolmonen on kuin lähikuvaa planeetan tai kuun pinnasta. Joten kakkonen ja kolmonen pisarakuvien keulille. Vitosen huurteiset salavan latvukset on oivaltava nokitus, teletys kutistaa syvyyttä ja luo vaikutelman aivan kuin höyrypilvi puskisi maisemaan. Myös kuvan valot ovat nätit. Ehkä kuvan muodot ovat sen oleellisin piirre, joten mustavalkoisuus saattaisi korostaa muotoja lisää, varsinkin kun tuolloin häviäisi pääkohteelta lievästi huomiota varastava taustan vihreä pinta pois.
Ilkka tykkää lempparikasvistaan ja intohimosta syntynyt järviruokotutkielma on ehdottoman hieno. Kylläpä osaakin saada osavalla taustoituksella vaatimattomasta kasvista moni-ilmeisen rehun. Vaikea edes valita mieluisinta. Kuvan 11 kasvin muotoa tukeva pystyformaatti, kasvin yksityiskohdat ja tuo muodot hienosti esiin nostava tumma-vaalea tausta tekee kuvasta ehkä ruokotutkielman ykköskuvan. Mut kyl kaikki ovat gomioita. Myös latokuvan auringonlasku/-nousutausta luo saman efektin kuin järviruokojen tausta – tavanomaisesta kohteesta tulee kiinnostava.
Oravakuvassa on paitsi sommittelun ytyä myös lajin ajankuvaa. Tänä vuonna näillä kulmilla talttahampaat joutuivat järsimään nälkäänsä ennen kesän tuloa hätäevästään eli kuusen oksasilmuja käpyjen puutteessa. Meidänkin piha oli pullollaan katkottuja kuusen vuosikasvaimia. Em. evästä mussutetaan Ilkan kuvassa.
Kyykuvien kärkiotoksia ovat mun katsannossa kuvat 27 ja 28. Kuvat on nöyristytty ottamaan alhaalta ja kuviin tulee heti otuksen mahtia ja sitä kautta kuviin ryhtiä ja voimaa. Ekan kärkikuvan sommittelu osuu mielestäni nappiin – etualan kehokerän takana ja päällä pötköttää tuikeailmeinen pää kokoskarppina kuvan osana ja siihen vielä kaupanpäällisiksi ilmeikäs vaaleiden ”hammaskilpien” muodostama rivistö irvistykseksi, mustan pinnan sävyt hienosti esillä ja silmästä kiiluva maisema kaiken kruununa. Tosi tyylikäs. Samoja elementtejä myös tuossa jälkimmäisessä kärkikuvassa ja kuvassa myös uhkaava fiilis, mitä korostaa myös kuvan kapea pystyformaatti.
Tulkintoihin haastava ote myös pärskekuvissa. Ovat kuin avaruuden tähtisumua ja tarkoituksellako Ilkka siksi haki kolmeen ekaan kuvaan keltaisen auringon ja onnistui jopa saamaan ne sinne pärskeisiin!. Ainakin minun aivot pyörittivät kuohut noiden pienten yksityiskohtien myötä myös avaruusmaailmaksi.
Vedänkin sanojani takaisin, liittyen viimeiseen roiskekuvaan. En osannut ensin katsoa kuvaa oikealla tavalla. Kuva ei auennutkaan heti alkuun, niinkuin hyvillä kuvilla on tapana. Viimeisestä kuvasta löytyy mielenkiintoisia kuvioita, ihan sellaisia kuin itsekukin haluaa nähdä.
Kiitoksia kommenteista, kaverit!!!!!
Todella hienoa lukea tuollaista palautetta, jossa todella nähdään vaivaa ja kerrotaan kuvien herättämiä ajatuksia ja fiiliksiä noin monipuolisesti ja vivahteikkaasti. Mielellään kuvia esille laittelee, kun tällainen on meininki!
Niin, pärskekuvissa tosiaan joihinkin osui mukaan auringon heijastus vesipisaroista, yhdessä hyvinkin huomiota herättävästi. Se oli valinnan perusteena kolmessa ensimmäisessä. Ja pitääpä koettaa muistaa muuntaa salavakuva mustavalkoiseksi ja lisätä sarjaan vertailun vuoksi, uskoisin myös minä sen toimivan!