Tässä on jokunen kuva kuvankatselusta. Olen rajannut kuvat uudestaan.
5 vastausta artikkeliin ”Kuvakatselun kuvia”
MarkkuU
Kuvat jäntevöityivät rajauksista. Tuo ykkösen oravaposeeraus on kyllä mainio, erityisesti otuksen ilme on muikea. Pystykuva sopii kehon ja puun rungon asennon kanssa. Vaikka oksaa sojottaa kuvassa, rytmittyvät ne minun silmissäni hännän asennon ja pörrömuodon kanssa kuusen pörröoksaan ja koivun oksien asentoihin. Oravan basehyppyponkaisussa on äksöniä! Västäräkkituijotuksessa on ilmettä ja lintu nousee nyt tiukemmassa rajauksessa esiin taustasta, joka on mukavan rauhallinen.
TeroP
Erittäin miellyttävä ja kuvauksellinen kuva melkein nauravasta, ainakin elämästään nauttivasta oravasta. Kuvassa kaikki muukin on visuaalisessa mielessä kohdallaan, ainakin minun silmääni. Ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle tästä kuvasta.
Maisemapanoraama näyttää hienolle!! Rajauksessa on taitavasti huomioitu tämä taivasosuus mahtavine pilvineen, antamalla sille enemmän tilaa. Tämän näkisi mielellään suurempana. Ainoa on tämä horisontin vinous. Minua se usein häiritsee, vaikka joskus se voikin olla tarkoituksella kuvan vahvuus.
Juuson kamera on ollut valmiina oravan syöksyssä. Nopea tilanne varmasti.
Västäräkkikuvasta tykkään todella paljon!! On se niin kuvauksellinen lintu ja maalauksellisen hieno tausta on kuvassa. Taustan pihlajanlehdet ovat kuin siveltimenvetoja. Niitä on juuri sopivasti siveltynä oikeille paikoilleen. Taitavaa!
JuusoJ
Kiitos paljon kommenteista!
Itseasiassa oravakuvat kuuluisivat oikeasti peräkkäin tuossa järjestyksessä. Vuokatista oleva kuva tuli vahingossa niiden väliin. Voi olla, että sen horisonttiviiva on vähän vinossa. Rajatessa en huomannut sitä. Kuvaustilanteessa olin tulossa suunnistusleirin yösuunnistusharjoituksesta.
Ilkka Kokkonen
Joopa, kyllä ehdotetut rajaukset iskevöittävät ilmaisua!
Mutta otetaanpa vielä hiukan hifistelyä, että kehitys vielä kehittyisi: Kun siis kuvan reunat ja etenkin nurkat olisi aina käytävä läpi rajausta tehdessä huolellisesti, niin ykköskuvasta olisi hyvä ottaa ohut siivu yläreunasta pois. Tällöin se ainoa vaalea nurkka muuttuisi vihreäsävyiseksi, aivan kuin muutkin nurkat jo ovat. Samalla kuvan muoto muutuisi hieman formaattiin päin, mikä ei olisi huono asia.
Hyppykurrekuvassa voisi myös yläreunasta napata pois sen verran, että se havupuun kerkkä sieltä häviäisi näkyvistä. Samalla tila liikkeen suuntaan saisi enemmän painoarvoa.
Västiskuvassa minä ajattelin kuvankatselussa, että vasemmalle jäisi enemmän tilaa kuin tuossa nyt on (vaikka ihan sinne vasemmalla olevaan tummaan osaan asti. Ihan hyvin voi noin olla paras, mutta jos kokeilisit vertailuversiota viereen.
Ja loppuun sitten ihan perusjyrähdys, joka on kaukana hifistelystä. Perusmaisemakuvassa HORISONTTI EI SAA OLLA VINOSSA! Eli kakkoskuva on tässä suhteessa…….sorry vaan, mutta hirveä! Tällainen on ihan yhtä paha moka kuin vaikka lintupönö keskellä kuvaa, ainakin!
Horisontti rohkeasti vinoon vain silloin, kun se on perusteltu keino kuvailmaisun TEHOSTAMISEKSI. Ja perusmaisemakuvassa tällaista tilannetta ei nähdäkseni koskaan tule!
Mutta todellakin, panoraamana ja OIKAISTUNA, tuo kakkoskuva onkin sitten komeaa silmäkarkkia!
JuusoJ
Kiitos kommenteista! Yritän editoida uudelleen ne kuvat tänään tai viikon lopun aikaan.
Maisemakuvaus onkin minulle jossakin mittakaavassa uusi aluevaltaus henkilökuvauksen kanssa. Mutta eikö se horisontin vinous johdu tuossa kuvassa siitä, että vastaranta kaartuu?
Kuvat jäntevöityivät rajauksista. Tuo ykkösen oravaposeeraus on kyllä mainio, erityisesti otuksen ilme on muikea. Pystykuva sopii kehon ja puun rungon asennon kanssa. Vaikka oksaa sojottaa kuvassa, rytmittyvät ne minun silmissäni hännän asennon ja pörrömuodon kanssa kuusen pörröoksaan ja koivun oksien asentoihin. Oravan basehyppyponkaisussa on äksöniä! Västäräkkituijotuksessa on ilmettä ja lintu nousee nyt tiukemmassa rajauksessa esiin taustasta, joka on mukavan rauhallinen.
Erittäin miellyttävä ja kuvauksellinen kuva melkein nauravasta, ainakin elämästään nauttivasta oravasta. Kuvassa kaikki muukin on visuaalisessa mielessä kohdallaan, ainakin minun silmääni. Ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle tästä kuvasta.
Maisemapanoraama näyttää hienolle!! Rajauksessa on taitavasti huomioitu tämä taivasosuus mahtavine pilvineen, antamalla sille enemmän tilaa. Tämän näkisi mielellään suurempana. Ainoa on tämä horisontin vinous. Minua se usein häiritsee, vaikka joskus se voikin olla tarkoituksella kuvan vahvuus.
Juuson kamera on ollut valmiina oravan syöksyssä. Nopea tilanne varmasti.
Västäräkkikuvasta tykkään todella paljon!! On se niin kuvauksellinen lintu ja maalauksellisen hieno tausta on kuvassa. Taustan pihlajanlehdet ovat kuin siveltimenvetoja. Niitä on juuri sopivasti siveltynä oikeille paikoilleen. Taitavaa!
Kiitos paljon kommenteista!
Itseasiassa oravakuvat kuuluisivat oikeasti peräkkäin tuossa järjestyksessä. Vuokatista oleva kuva tuli vahingossa niiden väliin. Voi olla, että sen horisonttiviiva on vähän vinossa. Rajatessa en huomannut sitä. Kuvaustilanteessa olin tulossa suunnistusleirin yösuunnistusharjoituksesta.
Joopa, kyllä ehdotetut rajaukset iskevöittävät ilmaisua!
Mutta otetaanpa vielä hiukan hifistelyä, että kehitys vielä kehittyisi: Kun siis kuvan reunat ja etenkin nurkat olisi aina käytävä läpi rajausta tehdessä huolellisesti, niin ykköskuvasta olisi hyvä ottaa ohut siivu yläreunasta pois. Tällöin se ainoa vaalea nurkka muuttuisi vihreäsävyiseksi, aivan kuin muutkin nurkat jo ovat. Samalla kuvan muoto muutuisi hieman formaattiin päin, mikä ei olisi huono asia.
Hyppykurrekuvassa voisi myös yläreunasta napata pois sen verran, että se havupuun kerkkä sieltä häviäisi näkyvistä. Samalla tila liikkeen suuntaan saisi enemmän painoarvoa.
Västiskuvassa minä ajattelin kuvankatselussa, että vasemmalle jäisi enemmän tilaa kuin tuossa nyt on (vaikka ihan sinne vasemmalla olevaan tummaan osaan asti. Ihan hyvin voi noin olla paras, mutta jos kokeilisit vertailuversiota viereen.
Ja loppuun sitten ihan perusjyrähdys, joka on kaukana hifistelystä. Perusmaisemakuvassa HORISONTTI EI SAA OLLA VINOSSA! Eli kakkoskuva on tässä suhteessa…….sorry vaan, mutta hirveä! Tällainen on ihan yhtä paha moka kuin vaikka lintupönö keskellä kuvaa, ainakin!
Horisontti rohkeasti vinoon vain silloin, kun se on perusteltu keino kuvailmaisun TEHOSTAMISEKSI. Ja perusmaisemakuvassa tällaista tilannetta ei nähdäkseni koskaan tule!
Mutta todellakin, panoraamana ja OIKAISTUNA, tuo kakkoskuva onkin sitten komeaa silmäkarkkia!
Kiitos kommenteista! Yritän editoida uudelleen ne kuvat tänään tai viikon lopun aikaan.
Maisemakuvaus onkin minulle jossakin mittakaavassa uusi aluevaltaus henkilökuvauksen kanssa. Mutta eikö se horisontin vinous johdu tuossa kuvassa siitä, että vastaranta kaartuu?