Peiposen Jorman alkukeväisen kuvauskurssin viimeisellä kuvausreissulla Maaningan maisemissa heiluteltiin kameroita oikein olan takaa. Mm. tämmöistä tarttui vimmaisen heiluttelun myötä kennon uumeniin.
6 vastausta artikkeliin ”kameran heiluttelua”
henrye
Ei hattumpaa, ei hattumpaa. Lähes dalimaiset unimaisemat. Niistä voisi tehdä vaikka seinämaisemia.
TeroP
Erinomaisia! Kiitos! Näistä jaksan inspiroitua. Parhaimmistoa tästä aiheesta!
Markku on tavoittanut Täydellisyyden juuri oikeanlaisella kameran liikuttelulla sekä sopivan pitkällä suljinajalla. Loput 5% menkööt hyväntuurin piikkiin. Minun makuuni kuvat yksi ja viisi ovat vaisumpia, verrattuna näihin muihin. Muut ovat sitten mielestäni varsin korketasoista materiaalia. Ylistystä surrealistisia valokuvia tuottavalle kameratekniikalle! Hyvä Markku, sanon tämän puoliksi kateellisena, mutta kuitenkin erittäin innostuneena näistä.
Ilkka Kokkonen
Kolmonen, kuutonen ja seiska, siinä minun top three trees. Ja ovatkin kyllä tässä mielenkiintoisessa kameranliikuttelusarjassa huippuluokkaa kerta kaikkiaan!
Kakkonenkin on kova, mutta siinä sommitelmassa lähin puu jää mielestäni liian keskelle. Sama vaiva on myös viimeisessä kuvassa. Viitosen olisin jättänyt näin hienosta sarjasta kokonaan pois, ykkönen toimii minun mielestäni paremmin.
Kiitos sarjasta, Markku, tätä on ollut mukava kelailla läpi useampaankin kertaan!
MikaP
Onpas kyllä kerrassaan upeita heiluttelukuvia. Näitä on tullut käytyä katselemassa jo useita kertoja täällä sivuilla. Kolmonen on ehdoton suosikkini tästä sarjasta.
Tässähän iskee ihan inspiraatio päällensä, täytyy lähteä heiluttelemaan kameraa 😉
JuusoJ
Hienoja kuvia!
Minulla ei heilautukset onnistuneet noin hyvin. Nähtävästi pyöröpolaarisaatiosuodin on tarpeellinen mm. tähän kuvaustyyliin.
MarkkuU Artikkelin kirjoittaja
Kiitos kommenteista. Olin itsekin ihan tyytyväinen tuloksiin. Kyllä heilurikuvissa tuuria tarvitaan varsinkin sen suhteen, miten kuva rajautuu, vaikka jälkeenpäin kuvaa voi ruudulla rajatakin lisää. Kun paljon heiluttelee, joku kuva voi tuottaa kelvollisen tuloksen. Polaarisaatiosuodin voi olla ihan pätevä lisälaite tuollaisiin kuviin, itselläni sitä ei ollut noissa em. kuvissa käytössä.
Ei hattumpaa, ei hattumpaa. Lähes dalimaiset unimaisemat. Niistä voisi tehdä vaikka seinämaisemia.
Erinomaisia! Kiitos! Näistä jaksan inspiroitua. Parhaimmistoa tästä aiheesta!
Markku on tavoittanut Täydellisyyden juuri oikeanlaisella kameran liikuttelulla sekä sopivan pitkällä suljinajalla. Loput 5% menkööt hyväntuurin piikkiin. Minun makuuni kuvat yksi ja viisi ovat vaisumpia, verrattuna näihin muihin. Muut ovat sitten mielestäni varsin korketasoista materiaalia. Ylistystä surrealistisia valokuvia tuottavalle kameratekniikalle! Hyvä Markku, sanon tämän puoliksi kateellisena, mutta kuitenkin erittäin innostuneena näistä.
Kolmonen, kuutonen ja seiska, siinä minun top three trees. Ja ovatkin kyllä tässä mielenkiintoisessa kameranliikuttelusarjassa huippuluokkaa kerta kaikkiaan!
Kakkonenkin on kova, mutta siinä sommitelmassa lähin puu jää mielestäni liian keskelle. Sama vaiva on myös viimeisessä kuvassa. Viitosen olisin jättänyt näin hienosta sarjasta kokonaan pois, ykkönen toimii minun mielestäni paremmin.
Kiitos sarjasta, Markku, tätä on ollut mukava kelailla läpi useampaankin kertaan!
Onpas kyllä kerrassaan upeita heiluttelukuvia. Näitä on tullut käytyä katselemassa jo useita kertoja täällä sivuilla. Kolmonen on ehdoton suosikkini tästä sarjasta.
Tässähän iskee ihan inspiraatio päällensä, täytyy lähteä heiluttelemaan kameraa 😉
Hienoja kuvia!
Minulla ei heilautukset onnistuneet noin hyvin. Nähtävästi pyöröpolaarisaatiosuodin on tarpeellinen mm. tähän kuvaustyyliin.
Kiitos kommenteista. Olin itsekin ihan tyytyväinen tuloksiin. Kyllä heilurikuvissa tuuria tarvitaan varsinkin sen suhteen, miten kuva rajautuu, vaikka jälkeenpäin kuvaa voi ruudulla rajatakin lisää. Kun paljon heiluttelee, joku kuva voi tuottaa kelvollisen tuloksen. Polaarisaatiosuodin voi olla ihan pätevä lisälaite tuollaisiin kuviin, itselläni sitä ei ollut noissa em. kuvissa käytössä.