Jatketaan arvuutteluketjua. Kesä ja kärpäset ynnä itikat olkoon puolivillaisena vihjejohdantona tähän kuva-arvoitukseen. Kysytään siis sitä, kuka tai mikä on jälkien jättäjänä kuvassa. Kahvimuki se ei ole tällä kertaa. Kasviroju toimikoon antamassa mittakaavaa.
Olisiko muurahaisleijona?
Jos noita kuoppia tarkoitat.
Kyllä, muurahaisjellonathan siinä ovat saalistuskuoppansa viritelleet. Kummankin saalistuskuopan pohjallahan vaanii yksi leijona, ansaan joutuvaa murkkuparkaa odottelemassa. Murkku valuu hiekassa kuopan pohjalle, ja NAPS…elukalla on sellaiset leuat, että varmasti ote pitää ja murkusta tulee ateriaa.
Joskus nuorena seurailin pitkään tuota saalistustapahtumaa ja totesin sen tehokkuuden. Jos kuoppaan joutuu isompi ja vahvempi muurahainen, joka pystyy tehokkaasti revittelemään kuopan rinnettä ylös, muurahaisleijona sinkoaa hiekkaryöppyjä sen jalkoihin, jolloin pito huononee ja…
Eipäs tämä ihmeellisempi pulma ollutkaan. Ainakin Juusolla ja Ilkallla on ötökkätietämys hallussa ja oikeat vastaukset tipahtivat alta aikayksikön. Tosiaan muurahaiskorennon toukka, jota myös muurahaisleijonaksi kutsutaan, oli kuvan jälkiin syyllinen. Toukan pyyntikuoppien lisäksi vasemmassa yläkulmassa näkyy jellonan raahautumisjälkiä hiekkaan piirtyneinä urina. Ilkka havainnollisti hyvin toukan saalistustekniikan. Arvuuttelukuvan vieressä lisäkuva vielä itse muurahaisleijonasta muhkeine leukapihteineen.
Eikös muurahaisleijona ole Suomessa harvinainen?
Näin kirjoitellaan Wikipediassa:
Kotimaisista lajeista M. formicarius on verraten yleinen hiekka- ja soramailla koko Etelä-Suomessa, mutta harvinainen M. bore esiintyy ainoastaan etelä- ja lounaisrannikon avoimilla merenrantahietikoilla ja dyyneillä.
Omia havaintoja Savonlinnan korkeudelta on runsaasti, ja täälläkin olen näitä nähnyt, että kuuluneeko tuohon ”verraten yleinen” määritelmään.
Harvinaisuus voi selittyä sillä, että esiintyminen on laikuttaista elinympäristövaatimusten takia (hiekkaiset ympäristöt). Muurahaiskorentoja pitäisi lennellä käsittääkseni etelästä jonnekin Kainuun korkeuksille saakka. Itse olen tavannut toukkia Siilinjärvellä mm. Hamulan hiekkakuopilla. Yllä olevat kuvani ovat tältä keväältä Kymenlaaksosta.