Pari viikkoa sitten sunnuntaina suuntasin pakkasyön jälkeen Kevättömän rantaan. Kuvailin tosiaankin juuri samoille jalansijoilla, missä Tapsakin sihtaili noina päivinä jäätynyttä järvimaisemaa. Minun kamerani suunta oli tosin toisenlainen. Etsiskelin tietenkin jäästä yksityiskohtia makro-optiikan kanssa. Totesin olevani väärällä puolella järveä sikäli, että laskeva aurinko olisi valaissut jään pintaa vastarannalla, ehkä tuoden jotain lisämaustetta joihinkin näkymiin. Pettymyksekseni seuraavana päivänä satoi lunta ja samanlainen kuvailu ei enää ollut mahdollista. Mutta viime aikojen lämmin jakso on mahdollistanut homman uusimisen, kun nyt vaan taas pakastuisi ilman lumisadetta. Toiveena olisi myös päästä luistelemaan järven jäälle, sitä herkkua ei ole tarjoutunut kunnolla pitkään aikaan.
Kuvausvälineistö: Canon 600D + Canon MP-E 65mm 1-5 macro + Gitzo-jalusta kääntyvällä keskiputkella + Arca Swiss B1-kuulapää + RRS B150B-makrokisko. Kuvasin luonnonvalossa, live view-toiminnolla, kamerassa AV-asetus, käytetyt aukot 2,8-16 (näissä kuvissa ehkä 4-11), herkkyys ISO 200. Suurennussuhteet näissä vaihtelevat n. 1,5:1 – 4:1 (joissakin kuvissa kuvan suurimman sivun mitta luonnossa on siis n. 4-5mm, kun niitä olen saattanut vielä hiukan rajata).
Kun sivusto siirtyi oman nimemme alle, niin tapahtui sellainen ihmeharmi, että kuvien nimet eivät enää tulleetkaan esille entisenlaisilla toimenpiteillä. Jokahenkilön fotokurssilla sitten Heikin johdolla kokeilimme eri vaihtoehtoja ja huomasimme, että kun kohtaan ”Alternative text” kirjoittaa haluamansa kuvan nimen, niin se tulee postatun kuvan alle.
Jarkko voisi varmaankin tämän neuvon lisätä noihin kuvaohjeisiin.
Tässähän on Ilkalle pieni lisäbisneksen paikka. Eikun kauppaamaan korusuunnittelijoille aiheita.
Auringonvalon suunnasta huolimatta valot toimivat hyvin ja aiheetkin toistuvat kuulaan selkeinä (kuten jäässä tietysti voi kuvitella toistuvankin).
Nämä ovat JÄÄTAIDETTA parhaimmillaan!! Kuplia jäässä 2, 3, Jään pintaa sekä Jäätä rantakivellä 11 ja 12 ovat minulle eniten mieleisiä tästä kuvasarjasta. Pakostan jonkinlainen scifimaailma tulee mieleen. Mitähän tekokuukiertolaisia (made in DDR) on tuossa kakkoskuvassa, kuunpinta taustanaan. Teknologian huippusaavutuksen piip-ääni kuuluu vaan ajoittain, kun ne etenevät tyhjyydessä tyhjänpanttina. Neloskuvan jäänpinta on niin kuvauksellista, että sitä voisi vaikka nuolaista! Viimeinen kuva on kuin vähän ellipsin muotoinen planeetta avaruudessa. HIENOJA todella.
Olen näitä kuvia availlut jo useampaan kertaan ja mietin tästä ykköskuvasta seuraavaa. Nyt tulee kysymyksiä paljon.
Onko ykköskuvassa mikään osa-alue ihan skarppia? Niinkuin näissä toisissa sarjan kuvissa on. Ja tarvitseeko ollakaan ihan tarkkaa? Ilkan tuntien ajattelisin, että tarvitsee. Onko ykköskuvan suurennussuhde ollut jo niin iso, että syväterävyyttä on ollut mahdoton saada riittämään? Vai onko kamera liikahtanut millinkymmenyksien verran laukaisuvaiheessa? Käytitkö näitä kuvatessasi lankalaukaisinta ja peilinlukitusta?
Tarkkaa huomiointia, Tero! Ykkösessä tosiaankin harmittaa, että täysin skarppi se ei ole. Selvä virhe epätarkkuus tällaisissa kuvissa on, jos ei sillä ominaisuudella selvemmin leikitellä. ”Yleisempänä” näkymänä kupla-aiheesta liitin tämän kuitenkin sarjaan mukaan. Hyvä kun liitin, niin tuli tämä ajatuksenvaihto!
Selityksenä ongelmalle on ilmeisesti hiuksenhieno kameran liikahdus. Live view-toiminnollahan peilinlukitus tulee aina peliin ja laukaisu oli 2 sek. vitkalla, että niistä ongelma ei ole kiinni. Mutta kun liukkaalla jääpinnalla toimitaan, niin…. Kun lisäksi se tarkkuusalue tällaisia kuvatessa on todella ohut, neljäsosamillistä vajaaseen milliin, niin sieltäkin puolelta saattaa seurausta tulla.
Epäskarppeja versioita näissä makroväännöissä saa tosiaankin poistella kotona, kun isolta näytöltä pääsee tuloksia tarkkailemaan. Vetää välillä tosi nöyräksi, ja silloin tällöin hampaat kirskahtelevat!
Nautittavia taltiointeja kaikki. Mikromaailma on ihan oma eksoottinen todellisuutensa, josta ei pääse tietämään kuin vain tälläisin optisin keinoin. Eniten silmääni miellyttävät kuvat 3 ja 6, joiden terävänä toistuvat marmorointikuviot ilmakuplien pinnassa tuovat kuviin itämaista tunnelmaa. Myös kuva 4 pistää erikoisempana silmääni; heijastumat saavat kuvan kolmiulotteiseksi, jollainen pinta se on ilmeisesti ollut todellisuudessakin. Tämän kuvan värit ovat myös silmää hiveleviä. Itse olen huomannut tasaisia kuplapintoja tähtäillessäni, että mukaan tulee herkästi häiritseviä kuvajaisia kuvaajasta tai laitteista. Näin käynee varsinkin kun tähtäilyetäisyydet ovat senttiluokkaa. Tämä artefakti ilmenee kuvissa 2 ja 9. Silti kuvassa 2 on loistelias sommittelu ilmakuplista. Mukavaa, että mukana on myös tekniikkatiedot, näitä katselee opikseen ainakin meikäläinen.
Kiitos kommenteista!
Tarkennuksena, ettei tässä sentään mikromaailmassa vielä mennä, vaan nimenomaan makroissa. Teorian mukaan lähikuvausta on, kun kuvaussuhteet ovat välillä 10:1 – 1:1, ja vasta sen jälkeen alkaa oikea makrokuvaus. Makro ”kansan suussa” onkin näin yleensä oikeasti lähikuva.
Neloskuvassa olen etsinyt ja kuvannut kolmiulotteista osaa jään pinnasta. Tämähän on vastaavaa, mitä Markku kuvasit itsekin (kauempaa ja viistosta) ja laitoit yhden kuvan edelliseen sarjaasi toiseksi viimeiseksi. Värit tulevat n. 10cm:n päästä pohjan kivistä ja vihreä jostain kasvista.
Joopa, näitä heijastavia pallopintoja kuvatessa pääsee optiikka aina kuviin mukaan (optiikkaan on tällä putkella kohteesta matkaa 4-10cm), joskus pienesti kuvaajakin. Se on vain niin väistämätöntä, että se kannattaa tietoisestikin ”unohtaa”, olla vaan täysin välittämättä siitä. Jos se liiaksi häiritsisi, niin melkoiset photoshoppaukset olisivat edessä! Itse ainakaan en moista hyväksy omiin kuviini.
Makroilu on ihan oma taiteenlajinsa. Kun se viedään viedään tälle tasolle pitää kuvaajalla hyvien teknisten laitteiden lisäksi olla luovaa silmää yksityiskohtia varten. Pelkkä lumoutuminen ainutlaatuiseen maailmaan ei riitä.
Mennessäni heinäpellolle kuvaamaan oli Ilkka siellä polvillaan, satoi satunnaisesti. Kuvasin heinäseipäitä ja -paaleja vajaan tunnin, lähtiessäni Ilkka jäi polvilleen. Koska tunnisti minut ja muodosti ymmärrettäviä lauseita niin jätin sinne könöttämään. Pari päivää myöhemmin foorumilla oli upeita kuvia vesipisaroista.
Kiitos upeista kuvista.
Kiitos kommentista Tapsa!
Lisäksi humoristinen luonnehdintasi tuosta yhdestä makroilukerrasta (muistan tapauksen oikein hyvin) kuvaa ihan oikeasti näitä tilanteita yleensäkin. Jos meinaa saada esittelykelpoista jälkeä, niin aikaa ja vaivaa ei pidä säästellä.
Polvien suojaus ja lämmin vaatetus on tärkeää. Näitä ottaessa muuten kaikki oli hyvin, mutta olin varustautunut tarvittaessa kahlaamaan, ja kumppareissa varpaita palelsi ikävästi. Monesti oli mielessä, että olisi pitänyt ottaa Power Bootsit kesäsäilytyksestä esille.
Hienot jääkuviot! Muutama viikko sitten itsekkin kuvasin mökillä mökkitien jäätyneistä lätäköistä jääkuvioita.