Joskus viime talvena oli puhetta Lappeenrannan hiekkaveistoksista. Lupasin tuoda näytille kuvia. Tässä nyt ovat otokseni vuodelta 2009.Oli kyllä varsinainen taidon näyte tuo hiekkalinna.
Kohteet ovat uskomattoman upeita. Vallitsevan valon hyödyntäminen on onnistunutta.Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko on kuvaajalle hyvin epäkiitollinen. Tykkään myös siitä että kohteet näkyvät kokonaisuudessaan.
Huomaan että kommenttini ovat pääsääntöisesti positiivisia. Se ei ole itsetarkoitus, koetan oppia näkemään ja käsittämään erilaisia näkemyksiä.
Omaperäisyys on mielestän kiinnostavinta valokuvauksessa samoin kuin muissakin ”taiteissa”. On hyvä lukea muutakin kuin Kalle Päätalon Iijoki-sarja ja Reino Lehväslaihon tarinaa suomalaisista sotilaista toisessa maailmansodassa. Ja katsoa Uuno Turhapuron ohella Bunuelin ja Fellinin elokuvia. Kaikki ne kertovat asioita omasta näkökulmastaan.
Tulipa pitkä kommentti. Se on minua se.
ilkkak
Joopa, kuten Tapsa totesi, kohteet ovat olleet upeita mestariteoksia ja olosuhteet vaikeat erittäin kovassa valossa. Mutta Miia (taidan minäkin ruveta käyttämään tätä kätevää kutsumanimeäsi) on onnistunut valojen kanssa hyvin!
Kuvakulmat ovat harkittuja ja kohteet tulevat hyvin esitellyiksi kokonaisuuksina. Itse tiukkuuden ystävänä olisin kaivannut kuitenkin mukaan myös joitakin herkullisten yksityiskohtien esityksiä. Tällaisissa olisi saanut helpommin myös suunniteltua yhtenäistä taustaa pääkohteelle. Esim. kakkoskuvan tilanteesta olisi varmaankin tiukemmalla rajauksella sekä oikealle ja ylemmäs siirtymällä saanut taustaksi tuon vasemmalla näkyvän, varjoisan lehvästön. Tällöin itse kohde korostuisi huomattavasti!
Nelosessa näkyy mielestäni sarjan ainoat pikkumokat, kun tuo valkea rakennuksen huippu tököttää keskellä (sivusuunnassa) kuvaa ja lisäksi siellä näkyy useampia salkojakin. Näyttäisi siltä, että kuvaustilanteessa ongelmat olisi saanut kuriin siirtymällä hiukan vasemmalle ja alemmas.
Mutta tosiaan, kokonaisuus esittelee kohteet hienosti, vaikka olosuhteet ovat olleet vaikeat! Hyvä, Miia!
mirjaliisa Artikkelin kirjoittaja
Sorry vaan Ilkka, nyt meni tuo kuvajärjestyskin uusiksi. Minäpä käytin nyt vähän photarin poistojuttuja ja kas kummaa tulihan tuosta ihan siedettävä.
Salot olivat laivojen mastoja ja se valkoinen pylväs – mikä lie.Tosi kauhea joka tapauksessa. Kuvat ovat osasia isosta teoskokonaisuudesta ja siinä ei paljon ollut mahdollisuutta kiipeillä. Toisaalta ihmisiä oli ihan turkasen paljon, eikä ainakaan suomalaiset paljon väistele vaikka sattuisivatkin tulemaan just kameran eteen tai tielle.
TeroP
Todella upeita kuvia ällistyttävän yksityiskohtaisista hiekkapatsaista! Kovasta auringon valosta on osattu hyödyntää kaikki olennainen. Patsaiden muodot ja yksityiskohdat tulevat hienosti esille. Hyvä sommittelu, tykkää! Jostain syystä kakkoskuva ei aukea suuremmaksi??
mirjaliisa
Tosiaan, siinä tapahtui jotakin, kun vaihdoin nyt ykköskuvana olleen tilalle photarilla siistityn kuvan. Jokin linkki siinä häiriytyi. Yritin yllä uudelleen päivittää, mutta en ymmärrä riittävästi postauksen hienouksia. Ehkäpä joku viisaampi saa sen taas toimimaan.
MarkkuU
Hämmästyttäviä teoksia ja hienosti taltioituja. Kova valo on saattanut olla vain eduksi, koska nyt pintojen kuviot tulevat korostuneesti esiin. Myös varjoon jääneiden pintojen kuviot on saatu kuvissa hyvin näkyviin. Neloskuvan hahmo piirtyy omalle kennolleni mieleenpainuvimpana. Kuvan sommittelu on mielestäni kohdallaan ja alhaalla olevasta kuvaustasosta johtuen otuksen mittakaavaa on hankala hahmottaa, joten tulee mieleen sellainen presidenttipäinen Mount Rushmore -fiilis, jättikokoinen liskomonumentti vuorenseinään hakattuna. Liekö sitten neloskuvassa USA:n seuraava pressa? 🙂
Teosten materiaalia hieman ihmettelen. Olivatko kyseessä hiekkateokset? Hiekka ei taida taipua noin vaikuttaviin yksityiskohtiin, ja epäilisin materiaalia saveksi.
mirjaliisa
Kyllä se on hienon hienoa hiekkaa. Vuosittain sitä käytetään 3 miljoonaa kiloa. Googlettakaapas ”Lappeeenrannan hiekkalinna” niin löytyy paljon juttuja ja kuvia aiheesta. Tapahtuma on rakennettu jo monena vuonna, olikohan seitsämän tai jotain.
Kohteet ovat uskomattoman upeita. Vallitsevan valon hyödyntäminen on onnistunutta.Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko on kuvaajalle hyvin epäkiitollinen. Tykkään myös siitä että kohteet näkyvät kokonaisuudessaan.
Huomaan että kommenttini ovat pääsääntöisesti positiivisia. Se ei ole itsetarkoitus, koetan oppia näkemään ja käsittämään erilaisia näkemyksiä.
Omaperäisyys on mielestän kiinnostavinta valokuvauksessa samoin kuin muissakin ”taiteissa”. On hyvä lukea muutakin kuin Kalle Päätalon Iijoki-sarja ja Reino Lehväslaihon tarinaa suomalaisista sotilaista toisessa maailmansodassa. Ja katsoa Uuno Turhapuron ohella Bunuelin ja Fellinin elokuvia. Kaikki ne kertovat asioita omasta näkökulmastaan.
Tulipa pitkä kommentti. Se on minua se.
Joopa, kuten Tapsa totesi, kohteet ovat olleet upeita mestariteoksia ja olosuhteet vaikeat erittäin kovassa valossa. Mutta Miia (taidan minäkin ruveta käyttämään tätä kätevää kutsumanimeäsi) on onnistunut valojen kanssa hyvin!
Kuvakulmat ovat harkittuja ja kohteet tulevat hyvin esitellyiksi kokonaisuuksina. Itse tiukkuuden ystävänä olisin kaivannut kuitenkin mukaan myös joitakin herkullisten yksityiskohtien esityksiä. Tällaisissa olisi saanut helpommin myös suunniteltua yhtenäistä taustaa pääkohteelle. Esim. kakkoskuvan tilanteesta olisi varmaankin tiukemmalla rajauksella sekä oikealle ja ylemmäs siirtymällä saanut taustaksi tuon vasemmalla näkyvän, varjoisan lehvästön. Tällöin itse kohde korostuisi huomattavasti!
Nelosessa näkyy mielestäni sarjan ainoat pikkumokat, kun tuo valkea rakennuksen huippu tököttää keskellä (sivusuunnassa) kuvaa ja lisäksi siellä näkyy useampia salkojakin. Näyttäisi siltä, että kuvaustilanteessa ongelmat olisi saanut kuriin siirtymällä hiukan vasemmalle ja alemmas.
Mutta tosiaan, kokonaisuus esittelee kohteet hienosti, vaikka olosuhteet ovat olleet vaikeat! Hyvä, Miia!
Sorry vaan Ilkka, nyt meni tuo kuvajärjestyskin uusiksi. Minäpä käytin nyt vähän photarin poistojuttuja ja kas kummaa tulihan tuosta ihan siedettävä.
Salot olivat laivojen mastoja ja se valkoinen pylväs – mikä lie.Tosi kauhea joka tapauksessa. Kuvat ovat osasia isosta teoskokonaisuudesta ja siinä ei paljon ollut mahdollisuutta kiipeillä. Toisaalta ihmisiä oli ihan turkasen paljon, eikä ainakaan suomalaiset paljon väistele vaikka sattuisivatkin tulemaan just kameran eteen tai tielle.
Todella upeita kuvia ällistyttävän yksityiskohtaisista hiekkapatsaista! Kovasta auringon valosta on osattu hyödyntää kaikki olennainen. Patsaiden muodot ja yksityiskohdat tulevat hienosti esille. Hyvä sommittelu, tykkää! Jostain syystä kakkoskuva ei aukea suuremmaksi??
Tosiaan, siinä tapahtui jotakin, kun vaihdoin nyt ykköskuvana olleen tilalle photarilla siistityn kuvan. Jokin linkki siinä häiriytyi. Yritin yllä uudelleen päivittää, mutta en ymmärrä riittävästi postauksen hienouksia. Ehkäpä joku viisaampi saa sen taas toimimaan.
Hämmästyttäviä teoksia ja hienosti taltioituja. Kova valo on saattanut olla vain eduksi, koska nyt pintojen kuviot tulevat korostuneesti esiin. Myös varjoon jääneiden pintojen kuviot on saatu kuvissa hyvin näkyviin. Neloskuvan hahmo piirtyy omalle kennolleni mieleenpainuvimpana. Kuvan sommittelu on mielestäni kohdallaan ja alhaalla olevasta kuvaustasosta johtuen otuksen mittakaavaa on hankala hahmottaa, joten tulee mieleen sellainen presidenttipäinen Mount Rushmore -fiilis, jättikokoinen liskomonumentti vuorenseinään hakattuna. Liekö sitten neloskuvassa USA:n seuraava pressa? 🙂
Teosten materiaalia hieman ihmettelen. Olivatko kyseessä hiekkateokset? Hiekka ei taida taipua noin vaikuttaviin yksityiskohtiin, ja epäilisin materiaalia saveksi.
Kyllä se on hienon hienoa hiekkaa. Vuosittain sitä käytetään 3 miljoonaa kiloa. Googlettakaapas ”Lappeeenrannan hiekkalinna” niin löytyy paljon juttuja ja kuvia aiheesta. Tapahtuma on rakennettu jo monena vuonna, olikohan seitsämän tai jotain.