”En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan…” vanha jouluvirsi.
”Meille ei tullut voittoa kisasta……….tuli murskavoitto” puheenjohtaja tämän vuoden piirikisoista.
SiiKa ry:n perustamisasiakirjassa vuodelta 1984 lukee että seuran tehtävänä on edistää valokuvausharrastusta.
Tämän päivän trendi on monikulttuurisuus, kaikkien tulisi sopia samaan veneeseen ja saada äänensä kuuluville.
Ei ole olemassa oikeata tai väärää, totuutta tai epätotuutta.
Olen ollut SiiKa ry:n aktiivinen jäsen 23-vuotta. En enää jaksa enkä halua olla vastuunkantajana.
Varsinkaan seurassa jonka ainoat intressit alkavat olla oikeaoppinen luontokuvaus ja siihen liittyvät
retket, koulutukset ja luennot.
Esimerkiksi Suomen Kameraseurojen liiton koulutuksia jne. ei ole missään vaiheessa otettu edes esille.
Maksamme sinne vuosittain melkoiset summat jäsenmaksuina ja koulutusta on tarjolla, halavalla.
Miksi ei kuulu mitään Kuopion VB-valokuvakeskuksen järjestämistä valokuvauksen
ilmaisluennoista tai näyttelyistä? Puhumattakaan että jäseniä kannustettaisiin siellä käymään.
Jääkää hyvästi, jutellaan hyvässä hengessä kun tavataan, harrastukseni ei pääty tähän.
Tapio Nykyri.
Ps. Tämä on yksityinen mielipiteeni, taustalla ei ole ketään muita. Enkä kannusta ketään irtisanoutumaan
SiiKa ry:stä. Päinvastoin, toivoisin että jäsenet lisääntyisivät ja toiminta tulisi entistä aktiivisemmaksi sekä
moni-ilmeisemmäksi. Lainaan Olli Lähdesmäen kommenttia jossa hän toivoi kilpailuihin muitakin kuin luontokuvia.
Ollin kommentissa oli myös toteamus siitä että valokuvauksen suunta on muuttunut laaja-alaisemmaksi.
Jos väki on tyytyväistä nykysuuntaukseen niin mikäs siinä. Tyytyväisyys on pääasia kaikessa seuratoiminnassa.
Sama
Sama
Toivottavasti nuo asiat olet ottanut esille aikaisemmin ja yhdessä keskusteltu kerhossa. Muuten ne voi ohittaa olan kohautuksella. Luulisin että kerho on oikeilla linjoilla, kun jäsenmäärä on kasvanut. Uskoisin että enemmistön mukaan on toimittu.Valokuvaus on muuttunut kovasti digiaikana, totta kai voisi kysyä, miksi itse tuote ja aiheet on muuttuneet niin kovasti
Muotoiluakatemiassa 23.11 2011 klo.18:00 on tilaisuus valokuvauksesta.
”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.” Pontius Pilatus
Tuo kannanottosipa oli ainakin minulle aikamoinen yllätys. Niin hyvin kun Tapsa sinullakin on sana hallussa, olisitpa ottanut asian puheeksi joskus ja herätellyt meitä olemaan urautumatta, olisi käyty keskustelua asiasta ja yritetty ottaa opiksi itsekukin. Myönnettäköön että tahdomme helposti urautua mutta olisihan meillä parempi mahdollisuus saada oppia toisiltame käymällä keskustelua ja pysymällä yhdessä. Pitäisihän meidän mahtua samaan hyvään seuraan olimmepa luontokuvaajia tai mitä tahansa, kyllä tällä saralla oppimista riittää ja herättelyä tarvitaan.
En erityisemmin pitänyt Tapsan siteerauksesta jutun alussa, se kun on VIRHEELLINEN, EPÄTOSI!
”Meille ei tullut voittoa kisasta……….tuli murskavoitto” Tässä tarkasti se, mitä sanoin seuralaisille, joiden tiesin missaavan julkistustilaisuuden. Joka kerta juuri noin tauottaen, että tulisi loppuyllätys hetken epävarmuuden jälkeen. Tämän muistavat varmaankin ainakin Jarkko, Tero ja Pasi!
Voisinhan minä toki kilpailuhenkisenä miehenä tulla käyttäneeksi tuota Tapsan julkaisemaa versiotakin, mutta ainoastaan huumorihenkisenä heittona pienessä piirissä. Enkä varmasti ainakaan seuran johtajan mottona ja ohjenuorana, niin kuin yllä annetaan ymmärtää.
Minulle oli suuri pettymys muiden seurojen vaisuhko osanotto piirikisaan, kun jo sen nähtyäni tiesin lopputuloksen mitä suurimmalla varmuudella (voiton marginaali tosin oli ISO yllätys minullekin). On makeaa voittaa, mutta kaikkein makeinta on voittaa kovan, jännittävän kisan päätteeksi!
Eipä olisi Juhani enää paremmin voinut asiaan kommentoida!
Ehdottomasti suurimpana yksittäisenä voittona jäsenpolitiikassani olen pitänyt sitä, että kolme vuotta sitten sain Tapsan mielen muuttumaan, ja hänet seurassa jatkamaan. Lupauduin silloin puheenjohtajan hommaan ja Tapsalle lupasin, että minun puolestani hänen ei tarvitse enää haluamattaan seuran hommilla itseään stressata. Mielestäni näin on ollutkin!
OMASTA, täysin omasta aloitteestasi Tapsa keväällä tempaisit jokahenkilön fotokurssin käyntiin ja valmistit siihen ansiokkaasti materiaalinkin. Yhteistyössä kurssi oli sitten mukava vetää, kun näin mahtavan pohjatyön olit tehnyt!
Muistaakseni ainakin Tapsa totesit ihan itse keväällä, että tämän voisi syksyllä uusia, kun joitakin halukkaita oli rannalle jäänyt.
Myönnän, että tämä mielessäni olin moottorina nyt syksyllä, kovasti sinun aikataulujasi kysellen.
Minun mielestäni molemmat kurssit olivat erittäin menestyksekkäitä ja hyödyllisiä kaikille, myös tämä syksyinen. Näiden ansiosta seuraan saatiin lähes kymmenen uutta jäsentäkin, aivan upeaa! Palautteen puolestakin näitä voitaisiin jatkaa ihan samalla tavalla vastakin!
Jos koet, että 2008 syksyllä antamani lupauksen tänä syksynä rikoin, niin ihan julkisesti syvä, vilpitön anteeksipyyntöni tapahtuneesta!
Vielä jutun sisältämästä kritiikistä:
Taitaa tosiaan olla niin, että nykyään seurassamme alkaa olla pääosin luontoa kuvaavia jäseniä ihan enemmistönä. Ja kun melko mukavalla hollilla on ollut MAKSUTTOMIA HUIPPUESITYKSIÄ tarjolla, niin totta kai niihin on innolla lähdetty mukaan. Tiilikan kuvausretket ovat myös olleet edullisia järjestää ja osallistujat ovat olleet tyytyväisiä, viimeisessä tuli vielä usean seuran yhteistyötäkin samalla!
Hallituksen päätöksellä seuralle on hankittu studiosalamoita lisää, että siellä puolella alkaa olla erittäin hyvin mahdollisuuksia myöskin henkilökuvaukseen (jalustoja ja muuta tillbehööriä täytyy vielä täydentää).
Viimeksi Studio Aliaksen kaksikon järjestämälle studiosalamakurssille meitä kerääntyi tosin surkean vähän. Mutta tosiaan, kohta on kalustomme siinä valmiudessa, että halukkaat varmasti pääsevät studiohommia harjoittelemaan! Ja jäsenillä kun on myös mahdollisuus lainata salamalaitteita, mikä on kyllä iso etu sitä haluaville!
SKsL:n koulutukset eivät tosiaankaan ole seuramme budjettia ajatellen halpoja, ei sinne päinkään. Tosin kun nyt ASIA ENSIMMÄISTÄ KERTAA TULI ESILLE (ainakin minulle asti), niin selvisi muihin seuroihin heti soiteltuani, että kun tällaisen koulutuksen hyvin budjetoiden järjestää, niin koulutukseen voi saada perustellulla anomuksella rahallista tukea SKsL:stä. Harmi vain, että hyvä aloite tuli tässä hengessä!
Harmi, että myös VB:n suuntaan aktiivisuuteen kannustaminen tuli tässä hengessä. Kritiikki sinänsä oli täysin osuvaa! Itse olen noissa monesti istunut, Heikki myös, sekä Raija. Mutta eipä vain ole kellekään pälkähtänyt päähän näistä seurassa mainostaa…ohopsista. Kaikkea ei hoksaa, vaikka kuinka paljon aikaa näihin seurahommiin käyttäisi!
Juu, itse allekirjoitan myös kaiken, jonka Juhani tuo kirjoituksessaan esille. Juhanilla on sana hallussa!!
En tunne kovin montaa Siikalaista (haluaisin tuntea kaikki), mutta kahdesta voimapersoonasta Ilkasta ja Tapsasta voin sanoa, että paljon olette tehneet ja antaneet seuralaisille, ainakin minun aikanani!! Pidän teitä molempia myös aihepiiriltään erittäin monipuolisina kuvaajina. Itse koen tähän verrattuna olevani melko rajoittunut kuvausaiheiltani… lähinnä pelkästään luontoaiheita kuvaavana harrastelijana. Mutta näin se menee, mikä aihepiiri kiinnostaa ketäkin jne. Onneksi tästä kameraseurasta löytyy kuitenkin niin vaihtelevan erilaisia kuvaajia, että se on varsinainen rikkaus meille kaikille. Siitäkin huolimatta, koen Tapsan lähdön suurena menetyksenä.
Tapsa on nyt kuitenkin puhunut ja sitä pitää kunnioittaa! Ehkä joskus on kuitenkin tarve lyödä stoppia, tehdä radikaalimpaakin päätöstä ja sitä kautta jopa uusiutua sekä haistella uusia tuulia. Varmaan ihan tervettä välillä meille kaikille, mitä sitten milloinkin puuhaammekin. Ja kaikenhan ei tarvitse olla lopullista..meinaan aina voi palata takaisin.
23-vuotta on pitkä aika ja uskon, ettei se ole ollut hukkaan heittyä aikaa. Mene hyvin…toivon, että vielä tavataan.
On totta että olisi pitänyt pitää suutansa auki vielä nykyistä enemmän.
Eikä olettaa asioiden tapahtuvan. Tai jättää hommat sikseen sen sijaan että
otin vastuuta seuran toiminnasta. Oma mokani.
Olen muillakin elämäni sektoreilla joutunut saman asian toteamaan
ja purkanut vastuusumaa ihan urakalla. Enää en huolehdi muista
kuin omasta ja lasteni elämästä. Työhommat on erikseen,
niistä maksetaan palkkaa.
Tämä kommenttini ei ole kyynisyyttä vaan realistinen toteamus.
Kyynikot ovat entisiä idealisteja ja katson edellenkin olevani jonkin tason idealisti.
Jälkiviisaus on parasta viisautta ja kantapää paras opettaja.
Silti “Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”
Harmi, kun lähdet pois seurasta. Olen Juhanin kirjoituksesta samaa mieltä.
Olen samaa miletä myös Teron kanssa, että minäkään en tunne montakaan SiiKassa olijaa ja sinä ja Ilkka olette opastaneet paljon seuralaisia kuvauksessa, joka auttanut mm. minun kehittymistä kameran käyttäjänä.
Kursseilla olen oppinut paljon kameran ominaisuuksista ja oppinut käyttämään kameraani paremmin.
Kiitos kannustuksestasi ja opastuksestasi kuvakatseluilloissa ja kurssilla!
Ikävä kuulla, että lähdet. Ymmärrän kyllä, että pitkä vastuun kanto väsyttää. Minun puolestani olet erittäin tervetullut takaisin, kun siltä tuntuu.
Itse olen kiusallisuuteen asti puhtaaksi viljelty luontokuvaaja, mutta olen toivonut hiljaa mielessäni, että muitakin kuvausaiheita harrastavat aktivoituisivat laittamaan kuviaan esille. Ainakin minä haluan niitä nähdä. Kuvat kiinnostavat aina, aihepiiristä riippumatta.
VB:llä vielä nähtävillä Julkusen ”Siperia opettaa”.
Ei minulla ole mitään luontokuvausta vastaan, itsekin sillä aloittelin samalla kun tein mustavalkoisia ”taidekuvia”.
Edelleenkin kuvaan luontoa aika-ajoin kuten olette kuvistani nähneet. Intressit vain ovat erilaiset kuin monella muulla,
minua ei lajien tunnistaminen jne. kiinnosta vaan kauneus. Eikä tämä tarkoita sitä etteivätkö luontokuvat olisi kauniita.
Mutta… on oltava muutakin tarjolla vaikka se ei juuri sillä hetkellä porukoita kiinnostaisikaan.
Se on sitä monipuolisuutta. Aloittelijat eivätkä välttämättä pidempään harrastaneetkaan
osaa välttämättä löytää kaikkea tarjolla olevaa. Tiedän että kameraseurojen pj:lle toimitetaan VB-keskuksen
ohjelmaluettelo. Samoin kuin Sksl:n koulutustiedot. Siksi peräänkuulutan aktiivisuutta tälläkin sektorilla.
Kyllä samaa mieltä olen henkilökohtaisesti esim. luontokuvauksesta. Minuakin kiinnostaa myös eri lajeja enemmän kuvan visuaalinen näkökulma. Se menee kaiken edelle tässä harrastuksessa. Ja erityisesti mielenkiintoa herättää tavallisten, arkisten ja tylsinä pidettyjen luonnon elementtien ja ilmiöiden esille tuominen visuaalisesti mielenkiintoisella tavalla. Siinä riittääkin haastetta ja vaikeusastetta.
Nämä eri lajit tulevat väkisinkin siinä sivussa ja osa on niistä enemmän kiinnostuneita kuin toiset. Ainahan se tietty lajituntemus auttaa erityisen paljon tätä harrastamista, etenkin suunnitelmallisessa ja etukäteen tarkkaan harkitussa kuvaamisessa. (Lajituntemuksesta on apua sellaiseen, missä niitä esiintyy-biotyypit, mihin vuodenaikaan, käyttäytyminen jne…
Alkutekstini ei ole tarkoitettu Ilkkaa parjaamaan.
Olisi pitänyt sanoa asiat hieman toisin.
Olemme Ilkan kanssa olleet vahva tiimi, monta asiaa on
yhdessä suunniteltu ja tehty.Ja oikein hyvässä hengessä,
seuran parasta ajatellen. Kahdestaan on jurytetty jonkin
muun kameraseuran kilpailukuvat Kokkosen olohuoneessa.
Eikä mennyt poikapainiksi;)
Arvostan Ilkkaa kuvaajana ja kuvataiteilijana,
en itse pysty samaan. Tämä ilman katkeruutta.
jotkut ovat joissakin asioissa parempia kuin toiset.
Toivon että seurasta löytyy Ilkan rinnalle vahva tiimi,
yksin ei kykene hommaa koossa pitämään.
Tai ainakin se muuttuu yksipuoliseksi.
Kiitos, Tapsa!
Haluan kerrata, että jäsenpolitiikkani suurimpana voittona pidän sinun mielesi kääntämistä kolme vuotta sitten, että jäit seuraamme. Ja ehdottomasti jäsenkehityksen suurimpana tappiona pidän nyt syntynyttä tilannetta!
Jatkoa ajatellen toivon hartaasti, että rauhaisan retriittisi jälkeen saamme laadukkaan paluumuuttajan takaisin, jälleen panoksellaan rikastuttamaan yhteisöämme!
Ymmärrän täysin Tapsan ratkaisun. Valokuvausta voi onneksi harrastaa monissa ympyröissä, monella tavalla. Ja jokaisella on vapaus valita se foorumi, jossa voi kokea, että omat ajatukset ja ideologia saavat vastakaikua. Rohkeutta on avata suunsa ympäristössä, jossa hyökkäys näyttää olevan paras puolustus. Hyvä, hyvä!
”Menetys” seuralle on suuri, mutta eihän se kuvaaminen minnekään lopu. Noita Tapsan vanhoja ja uusia kuvia tuloo ikävä, sillä Tapiolla kuvissa oli usein ihmisiä, aitoja tilanteita ja tunteita .. tykkään paljon. Pyörähdähän Tapiokin moikkaamassa sitten kun joudat Innocum S3ssa, siellä uusi toimitila on minulla ja Mikolla 🙂 Saa siel käydä muutkin pällistelemässä .. 🙂
A
Minäpä käyn, kiitoksia.
HYMNI KAUNEUDELLE
Oi kauneus, onko lähteesi
taivaan sinessä vai
maan ratkeamassa?
Silmissäsi yhtä aikaa on
Jumalan kipinä
ja helvetin palo;
sinusta virtaa rikos ja laupeus maailmaan
sekavana vuona, kuin viini olet.
Aurinko nousee ja laskee katseessasi samaan aikaan.
Tuoksut kuin myrskyinen ilta, ja suudelmasi
ovat myrkkyä, suusi
amfora, johon sankari hukkaa urheutensa
ja josta lapsi sen juo.
Nousetko maan mustuudesta? Sateletko tänne tähtien luota?
Lumottuna kohtalo pyörii helmoissasi kuin koira.
Sinne tänne, sikin sokin kylvät iloa, onnettomuutta.
Sinulla on kaikki valta eikä vastuuta lainkaan.
Pilkallisesti poljet vainajat jalkoihisi, oi Kauneus, eikä
Kauhu suinkaan ole koruistasi kauhein, sillä
Murhakin koristaa kellonperiäsi – sirosti
se vatsallasi tanssii, olet siitä ylpeäkin!
Olet kynttilä, jota kohti sokaistunut perhonen
lentää ja leimahtaessaan tuleen
sanoo: ”Siunattu tämä liekki!”
Rakastuneen henki salpautuu, kun hän kumartuu
suutelemaan kaunotartaan – kas,
kuoleva syleilemässä hautakiveään!
Charles Baudelaire Pahan kukat