Minä oon alkanut tykkäämään tälläisistä kuvista, joissa tätä vähän laajempaa näkymää myös mukana. Niistä löytyy/löytää syvyyttä helpommin. Ensimmäinen kuva kolahti positiivisella tavalla. Siinä on sitä jotain erityistä syksyn tuntua. Sammaleinen juurakko lisää kuvaan kuvauksellisuutta sekä etulan vehreys on juuri oikeassa kohdin kuvaa. Kuvan sisälle voisi melkein astua ja tuntea syksyisen kostean ilmanalan, maatuneen tuoksun. Mielikuvia ja tuntemuksia kuva herättää paljonkin.
Sienikuva on kuin syksyisen tuulen tai myrskyn jäljiltä. Osa sienistä on jo tuulen voimasta kaatunut ja paikalle on lentänyt myös puun oksia ja lehtiä. Syksyinen realistinen kuva, joka rikkoo rytmin..niinkuin syysmyrskykin.
Kellertynyt heinikko ja sen paljous tekevät kolmoskuvan. Kuva voisi olla nimeltään ”keltasarvikas ympäristössään”. Hieno ja tasapainoinen kuva!!
(Minut on opetettu myös tarkkailemaan näitä kuvien nurkkia..tuolla oik. ylänurkassa on tumma kolmio, joka kyllä heti herätti huomioni. Vas. puolella on tummaa myös, mutta oik. puolen alue on muodoltaan säännöllisempi sekä enemmän silmään tarttuva. Se, että miten häiritsevä tämä ”täydellinen kolmio” on…on sitten jo toinen juttu.)
Tapsa
Kiitos varsin lyyrillisestä palautteesta. Syksyinen kuusimetsä ja sen hämärä synnyttävät ihan omanlaisiaan tunnelmia. Niitä sitä koettaa kuviinsa tallentaa.
Kolmoskuva on hörönlörö (Kurt Vonnegut) eli jotakin sellaista mikä ei ole ollenkaan mielekästä tai tarpeen. Vuosikausia olen kuvannut tuota lahoavaa lehtikuusipinoa, tuloksetta. En ymmärrä miksi laitoin tuon kuvan näytille… vaan olkoon muistutuksena siitä ettei kovakaan työ aina tuota toivottua tulosta.
Minä oon alkanut tykkäämään tälläisistä kuvista, joissa tätä vähän laajempaa näkymää myös mukana. Niistä löytyy/löytää syvyyttä helpommin. Ensimmäinen kuva kolahti positiivisella tavalla. Siinä on sitä jotain erityistä syksyn tuntua. Sammaleinen juurakko lisää kuvaan kuvauksellisuutta sekä etulan vehreys on juuri oikeassa kohdin kuvaa. Kuvan sisälle voisi melkein astua ja tuntea syksyisen kostean ilmanalan, maatuneen tuoksun. Mielikuvia ja tuntemuksia kuva herättää paljonkin.
Sienikuva on kuin syksyisen tuulen tai myrskyn jäljiltä. Osa sienistä on jo tuulen voimasta kaatunut ja paikalle on lentänyt myös puun oksia ja lehtiä. Syksyinen realistinen kuva, joka rikkoo rytmin..niinkuin syysmyrskykin.
Kellertynyt heinikko ja sen paljous tekevät kolmoskuvan. Kuva voisi olla nimeltään ”keltasarvikas ympäristössään”. Hieno ja tasapainoinen kuva!!
(Minut on opetettu myös tarkkailemaan näitä kuvien nurkkia..tuolla oik. ylänurkassa on tumma kolmio, joka kyllä heti herätti huomioni. Vas. puolella on tummaa myös, mutta oik. puolen alue on muodoltaan säännöllisempi sekä enemmän silmään tarttuva. Se, että miten häiritsevä tämä ”täydellinen kolmio” on…on sitten jo toinen juttu.)
Kiitos varsin lyyrillisestä palautteesta. Syksyinen kuusimetsä ja sen hämärä synnyttävät ihan omanlaisiaan tunnelmia. Niitä sitä koettaa kuviinsa tallentaa.
Kolmoskuva on hörönlörö (Kurt Vonnegut) eli jotakin sellaista mikä ei ole ollenkaan mielekästä tai tarpeen. Vuosikausia olen kuvannut tuota lahoavaa lehtikuusipinoa, tuloksetta. En ymmärrä miksi laitoin tuon kuvan näytille… vaan olkoon muistutuksena siitä ettei kovakaan työ aina tuota toivottua tulosta.
Hienot syksyiset kuvat!