Pistäydyin taas Tiilikalla kävelemässä ja kuvailemassa, tällä kertaa ilman pientä mustaa koiraa. Läksin liikkeelle perjantaina ja palasin lauantai-aamuyöllä n. klo 01 autolle nukkumaan siihen kunnes aurinko alkoi nousta. Sitten taas liikkeelle ja paluu nuotiopaikalle puoli kahdeksan maissa, olivat nuotiokahvi ja eväät maullaan. Suosittelen lämpimästi retkeä Tiilikalle jo nyt, ennen syysretkeäkin, puolipilvisellä kelillä valot suolla ovat upeita ja keli raikas kävellä. Päiväretkelle riittävät hyvin eväsleivät (nuotiomakkarat) ja puolitoista litraa juomista.
Ongelmiksi muodostuivat pitkät suljinajat (pitää hankkia tukevampi kuulapää) ja terävyysalueet, olisi pitänyt himmentää enemmän kuin aukolle 8. Tai tarkentaa tarkemmin… Kaikissa nykyisissä objektiiveissa kun ei ole kunnon terävyysaluetaulukkoa, terävyysalueen hallinta on osa kuvan sielua.
Hienoa Tapsa. Noita on ilo katsoa ja niitä voi sanoa luontokuviksi, ne jää saamatta jos ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kyllä tuota maiseman, valon ja usvan leikkiä katselee mielellään. Suohan on kuin suomalainen sielunmaisema.
Tiilikka on kyllä paikka jossa sielu lepää. Hienoja kuvia! Pitäisi itsekin tehdä retki tuonne pitkästä aikaa.
Mahtavia maisemakuvia kansallispuistosta ja juuri oikeana ajankohtana kuvattuja. Kiitos!
Hienoja kuvia!
Muistavathan kaikki ruskaretkemme Tiilikalle 17.-18.9. Ilmoittautumisia sähköpostiini on tullut tähän mennessä muistaakseni kaksi, joten lisää niitä kaivattaisiin. Voi ilmoittautua myös asiasta kertovan infoketjun alle.