Kaksi viikkoa siellä alhaalla, eteläisellä pallonpuoliskolla on nyt nähty ja koettu ja ajokilometrejä kertyi mittariin vajaa 4000. Meitä lähti 14 kaveria kiertelemään ympäri tätä maata ja katsastelemaan niitä tuttuja paikkoja sekä asuinsijoja, joissa olimme rauhanturvahommissa 21-vuotta sitten. Namibia itsenäistyi tuolloin ja oli todella mielenkiintoista nyt nähdä, millaiseksi tämä maa oli näinä kaikkina vuosina kehittynyt.
Valokuvaamista ei ehtinyt millään harrastaa paikan päällä, niin paljon kun olisi halunnut, koska laaja maa on kyseessä ja ajamista riitti, kun oli ehdittävä seuraavaan paikkaan. Eikä valoisaa aikaakaan ollut kuin kuudesta kuuteen. Mutta jotain kuitenkin tarttui muistikortille ja tähän valitsin tarkoituksella kuvia, jotka eivät ole ihan kovimman keskipäivän valon aikaan kuvattuja.
Mukavaa vaihtelua SiiKan laadukkaaseen kuvakavalkadiin. Monipuolisia, visuaalisesti ja aiheistoltaan miellyttäviä kuvia.
Kyllä Afrikka on hieno maanosa. Suosikkikuvani ovat seiska ja 15.
Meinasinkin jo Terolle soitella, että joko Arfikan keikka on hoidettu. Onneksi otit sitten järkkärin mukaan, että meille muillekin matkasta jotain jaettavaa tulee. Kuvankatseluissa sitten varmaan lisää aiheesta!
Oletpa ollut aika lähellä Hippoa, jota kuitenkin Afrikan vaarallisimmaksi nisäkkääksi mainitaan. Vai lienetkö sitten paljonkin tuota kuvaa cropannut?
Oikein mielenkiintoinen kuvakooste tosiaankin. Hyvin on taas Teron linnut kuvassa, maanpinnan yksityiskohdat miellyttävät myös. Krokotiilin katse on melko eloton, et kai tehnyt Tarzanin temppuja sille 🙂
Kylläpä tuo oli varmaan unohtumaton matka ja kun oli vielä kamera mukana voi kuvien avulla vielä muistia verestää. Mukavat kuvat olet valinnut settiisi. Tuo kirkko on muodoiltaan aivan kuin joku piparkakkutalo. Kylläpä siellä puutkin kasvaa suuriksi, voiko tuo tosiaan olla puu. Yksinäinen merimetso katselee suuria laineita rannalla ja viimeisen kuvan pikkulinnulle on taas nokkaa annettu ainakin riittävästi. Hieno kuva sekin. Mielenkiintoista nähdä ottamiasi kuvia noin erilaisesta maailmasta.
Kiitokset!
Kuvan luterilainen kirkko on Saksan siirtomaavallan jäljiltä pääkaupunki Windhoekissa ja se näyttää todella kyllä ihan piparkakkutalolta. Noin 3000-vuotta vanha puu on kasikuvassa ja se oli merkitty oikein karttaankin nähtävyytenä. Pitkänokkainen pikkulintu on kirjokalastaja, joka on kuningaskalastajien heimoon kuuluva säihkylintu.
Hippo-kuvassa polttoväli on 200mm (max. polttoväli, mikä oli reissussa mukana) kuva on croppaamaton pystyotos. Ja tosiaan melkein heti kuvan oton jälkeen se lähti hyökkäämään kohti…ja sitten mentiin!! Hippo on kuvattu Okavangon suistoalueella lautalta, jossa oli onneksi perämoottori. Lautta ei olisi ollut mitään tälle hipolle… enkä minä olisi nyt tässä kirjaamassa.
Krokotiilin poikanen on kuvattu kameran omaa salamaa täytevalona käyttäen, joka tekee kuvasta elottoman ja ihan kuin kuvan päällä olisi jokin kalvo..senverran varjoa ja hämärää oli siinä tilanteessa.
Jännä tuo punertava sävy. Hiekka ilmeisesti sanelee maisemaa hyvin voimakkaasti. Siitä saa varmaakin hyvin monenlaisia muodostelmia, vaikkapa tutkielman aiheen. Harkiten olet kameraa heilutellut.
Onneksi olitte veneellä hipon kanssa tavatessanne. Minäkin joskus yritin otusta kuvata, mutta epäonnistuin täysin.
Eipä ole maiseman väri tutun siilinjärveläinen ja eipä noita otuksia täälläpäin tule (onneksemme?) vastaan. Eksoottinen, virkistävä, vivahteikas ja erilainen kuvasarja. Kuvista aistii, että kyseessä on ollut varmasti mieleenpainunut reissu.
Onpa tehnyt salama oudot temput krokon silmille, eivät näytä aidoilta ollenkaan. Luulin tosiaankin, että kuva on jostain krokotiiliveistoksesta tms.
Tämä kameran kiinteäsalama antoi krokokuvalle tämän efektin. Olisi pitänyt olla jalusta käytössä ja pidempi valotusaika. Tämä veijari nimittäin pysyi liikkumattomana pitkän tovin…silmä vain välillä vähän liikahti.