Eikö se riitä, että ne piinaavat riittävästi muutenkin. Nyt ne tunkevat jo kuviinkin.
11 vastausta artikkeliin ”Valokuvaajan voivotus”
ilkkak
No mutta, miten sinä nyt noin pahasti sanot viattomasta kukkakärpäsestä…minkä sortin piinaamista lienet kokenut? Vai onko se sittenkin ampiainen, ei ihan noin pienestä kuvasta erota? Mutta eiväthän nekään mitään piinanne, vai…
henrye
Onko Ilkalla vehnänjyvä silmässä, kun ei erota imukärsä ojossa hyökkäävää vihulaista, joka kuvaajaa vaaniessaan valtaa kuva-alan.
Ilkka Kokkonen
Ahaa, sitä ei aina hoksaa, missä vaara milloinkin vaanii 🙂
Juuso Jonninen
Kyllä hyttyset ovat ärsyttäviä! Yritin lauantaina saada kuvaa harakan pesästä, mutta hyttyset piinasivat liikaa, joten lähdin pois! No kylläkin harakat vedättivät minua 100 – 0.
Samana iltapäivänä en kehdannut pitkäksi aikaa seisahtua, koska hyttysiä oli niin paljon, että housunlahkeet olivat mustana hyttysparvesta.
Ilkka Kokkonen
Siis onko kuvassa itikka, vai…minua pitää nyt kyllä opastaa, en sitä hahmota!
En muista, milloin näillä leveyksillä olisi ollut yhtä paljon noita vihollisia vaivana, suojaukset pitää kuvatessa olla kunnossa, että hommaan keskittymään pystyisi!
henrye
Joo, kyllä se itikka on. Harottavat jalat erottuvat melko selvästi, mutta imukärsä vaatii tarkempaa katsomista.
Tosiaan, niitä on paljon ja niiden käyttäytyminen vaihtelee lyhyenkin ajan sisällä. Ajoittain ovat ”normaalisti” eli hyörivät ympärillä ja pistelevät aika ajoin, mutta sitten kun se agressiivinen vaihe koittaa, netunkevat korviin ja silmiin ja tunkeepa niitä suuhunkin, jos suun kautta hengittää. Johtuukohan se ilmanpaineen vaihteluista vai mistä, että käytös tuolla lailla heittelee. Tunnettuahan on, että ukkosta ennen ne ovat erityisen verenhimoisia.
Ilkka Kokkonen
Vieläkin on vaikeaa! Onko hyttynen siis niin kiinni lasissa, että nuo epämääräiset harmaat juovat koko kuva-alan poikki ovat raajoja ja joku niistä kärsäkin? Koko näytön kuvassa lienee eri asia, mutta kyllä tässä koossa ainkin minulla on vaikeuksia hahmottamisessa.
henrye
Kuvahan ei ole erityisen hyvä tai tarkka ja hyttynen on jäänyt juuri terävyysalueen ulkopuolelle. Eli se lentää kuvaajasta poispäin ja se imukärsä (tai ainakin oletettu) on sen otuksen etupuolella oleva tumma viiva. Laitoin kuvan enemmänkin huumorimielellä. Sen taso ei todellakaan vastaa tällä sivustolla esitettyjä hienoja kuvia ja kuvasarjoja.
Onko teillä paljon luonnossa liikkuvilla hyviä kikkoja suojautumiseen? Olen toistaiseksi yrittänyt tyytyä sopeutumiseen, mutta kieltämättä se on viime aikoina alkanut tuntua aika tuskaiselta.
Ilkka Kokkonen
Itse pidän mielessä aina kesävaatteita ulkokäyttöön ostaessani kaksi prioriteettiä: itikanpitävyys ja keveys/ilmavuus. Siinäpä sitä onkin yhtälöä kerrakseen, mutta sitten kun onnistuu tuollaisen löytämään, niin onkin tuuletuksen paikka.
Ihan mahtava asuste on lierihattu, jossa on päällä tasku, mistä voi tarvittaessa vetää esille ja pujottaa päänsä yli itikkaverkon. Maksoi vuosia sitten Maksimakasiinissa n. 12€, ja on hankkinut hintansa moninmoninmoninkertaisesti takaisin. Mutta huomatkaa tosiaankin, tällaisessa verkkovehkeessä täytyy olla lierit, jotka pitävät verkon kauempana naamasta, etteivät pahalaiset pääse läpi piikittämään.
Niin, ja käsiin tietysti ohuet nahkahanskat (laukaisusormenpään kohdalle pieni reikä)! Paidan/pusakan hihat saavat mielellään olla ylipitkät, ettei hanskojen ja hihojen väliin paljastu toiminnassa paljasta ihoaluetta (nytpä tuli mieleeni, että hikinauhat voisivat toimia hyvin tämän alueen suojana).
Lenkkareissa kulkeva kuvaaja (ainakin makroilija) saa lukemattomat piikitykset nilkkoihinsa, ei kiinnosta. Viimeisin aseeni on Kuopion erämessuilta ostamani Ruotsin armeijan nahkasaappaat (Jalaksen valmistamat), joihin olenkin suuresti tykästynyt! Ovat keveät ja ilmavatkin, ja ainakin uutena pitävät vettäkin hyvin.
Kyllähän ohvit sun muut kemikaalitkin tehoavat, mutta ei niiden käyttö ole ainakaan hikisissä olosuhteissa kovin mukavaa. Itse pidän nykyään tätä mekaanista suojautumista selvästi parempana vaihtoehtona.
Hanna
Otappa Ilkka silmät päähän – siinähän se lentää koko komeudessaan keskellä kuvaa!! Ihan on riittävä laatu tännekin ja hyvä kuva. Liekkö tässä nyt sitten lajintunnistusongelma se päällimmäisin probleemi? 🙂
ilkkak
No voi sun…en paremmin sano! Katsoin ihan ensi vilkaisulla, että keskellä kuvaa pörräävä ötökkä on kukkakärpänen ja sen jälkeen olenkin etsinyt näköjään haamuja! Eli Hannan tulkinta osui oikeaan, lajintunnistusongelmasta tässä olikin kyse. Kylläpä nyt helpotti, kiitoksia vaan taas Oulun suuntaan!
No mutta, miten sinä nyt noin pahasti sanot viattomasta kukkakärpäsestä…minkä sortin piinaamista lienet kokenut? Vai onko se sittenkin ampiainen, ei ihan noin pienestä kuvasta erota? Mutta eiväthän nekään mitään piinanne, vai…
Onko Ilkalla vehnänjyvä silmässä, kun ei erota imukärsä ojossa hyökkäävää vihulaista, joka kuvaajaa vaaniessaan valtaa kuva-alan.
Ahaa, sitä ei aina hoksaa, missä vaara milloinkin vaanii 🙂
Kyllä hyttyset ovat ärsyttäviä! Yritin lauantaina saada kuvaa harakan pesästä, mutta hyttyset piinasivat liikaa, joten lähdin pois! No kylläkin harakat vedättivät minua 100 – 0.
Samana iltapäivänä en kehdannut pitkäksi aikaa seisahtua, koska hyttysiä oli niin paljon, että housunlahkeet olivat mustana hyttysparvesta.
Siis onko kuvassa itikka, vai…minua pitää nyt kyllä opastaa, en sitä hahmota!
En muista, milloin näillä leveyksillä olisi ollut yhtä paljon noita vihollisia vaivana, suojaukset pitää kuvatessa olla kunnossa, että hommaan keskittymään pystyisi!
Joo, kyllä se itikka on. Harottavat jalat erottuvat melko selvästi, mutta imukärsä vaatii tarkempaa katsomista.
Tosiaan, niitä on paljon ja niiden käyttäytyminen vaihtelee lyhyenkin ajan sisällä. Ajoittain ovat ”normaalisti” eli hyörivät ympärillä ja pistelevät aika ajoin, mutta sitten kun se agressiivinen vaihe koittaa, netunkevat korviin ja silmiin ja tunkeepa niitä suuhunkin, jos suun kautta hengittää. Johtuukohan se ilmanpaineen vaihteluista vai mistä, että käytös tuolla lailla heittelee. Tunnettuahan on, että ukkosta ennen ne ovat erityisen verenhimoisia.
Vieläkin on vaikeaa! Onko hyttynen siis niin kiinni lasissa, että nuo epämääräiset harmaat juovat koko kuva-alan poikki ovat raajoja ja joku niistä kärsäkin? Koko näytön kuvassa lienee eri asia, mutta kyllä tässä koossa ainkin minulla on vaikeuksia hahmottamisessa.
Kuvahan ei ole erityisen hyvä tai tarkka ja hyttynen on jäänyt juuri terävyysalueen ulkopuolelle. Eli se lentää kuvaajasta poispäin ja se imukärsä (tai ainakin oletettu) on sen otuksen etupuolella oleva tumma viiva. Laitoin kuvan enemmänkin huumorimielellä. Sen taso ei todellakaan vastaa tällä sivustolla esitettyjä hienoja kuvia ja kuvasarjoja.
Onko teillä paljon luonnossa liikkuvilla hyviä kikkoja suojautumiseen? Olen toistaiseksi yrittänyt tyytyä sopeutumiseen, mutta kieltämättä se on viime aikoina alkanut tuntua aika tuskaiselta.
Itse pidän mielessä aina kesävaatteita ulkokäyttöön ostaessani kaksi prioriteettiä: itikanpitävyys ja keveys/ilmavuus. Siinäpä sitä onkin yhtälöä kerrakseen, mutta sitten kun onnistuu tuollaisen löytämään, niin onkin tuuletuksen paikka.
Ihan mahtava asuste on lierihattu, jossa on päällä tasku, mistä voi tarvittaessa vetää esille ja pujottaa päänsä yli itikkaverkon. Maksoi vuosia sitten Maksimakasiinissa n. 12€, ja on hankkinut hintansa moninmoninmoninkertaisesti takaisin. Mutta huomatkaa tosiaankin, tällaisessa verkkovehkeessä täytyy olla lierit, jotka pitävät verkon kauempana naamasta, etteivät pahalaiset pääse läpi piikittämään.
Niin, ja käsiin tietysti ohuet nahkahanskat (laukaisusormenpään kohdalle pieni reikä)! Paidan/pusakan hihat saavat mielellään olla ylipitkät, ettei hanskojen ja hihojen väliin paljastu toiminnassa paljasta ihoaluetta (nytpä tuli mieleeni, että hikinauhat voisivat toimia hyvin tämän alueen suojana).
Lenkkareissa kulkeva kuvaaja (ainakin makroilija) saa lukemattomat piikitykset nilkkoihinsa, ei kiinnosta. Viimeisin aseeni on Kuopion erämessuilta ostamani Ruotsin armeijan nahkasaappaat (Jalaksen valmistamat), joihin olenkin suuresti tykästynyt! Ovat keveät ja ilmavatkin, ja ainakin uutena pitävät vettäkin hyvin.
Kyllähän ohvit sun muut kemikaalitkin tehoavat, mutta ei niiden käyttö ole ainakaan hikisissä olosuhteissa kovin mukavaa. Itse pidän nykyään tätä mekaanista suojautumista selvästi parempana vaihtoehtona.
Otappa Ilkka silmät päähän – siinähän se lentää koko komeudessaan keskellä kuvaa!! Ihan on riittävä laatu tännekin ja hyvä kuva. Liekkö tässä nyt sitten lajintunnistusongelma se päällimmäisin probleemi? 🙂
No voi sun…en paremmin sano! Katsoin ihan ensi vilkaisulla, että keskellä kuvaa pörräävä ötökkä on kukkakärpänen ja sen jälkeen olenkin etsinyt näköjään haamuja! Eli Hannan tulkinta osui oikeaan, lajintunnistusongelmasta tässä olikin kyse. Kylläpä nyt helpotti, kiitoksia vaan taas Oulun suuntaan!