Joopa, kyllä oltiin Jannen kanssa hyvissä asemissa kuvaamaan kuunpimennystä. Tällä kertaa tuntui, että pilvessä oleminen on rikos taivaankin suhteen! Mutta minkäs teet, säille ei näillä resursseilla mitään mahda, nyt täytyy vain toivoa, että joulukuussa on selkeämpää. No, kuvasimme kuitenkin muita kohteita ihan kunnolla. Ensin kävimme tornin juurella olevassa autiotalossa, jossa on pysyvät avoimien ovien päivät päällä. Sitten kiirehdimme auringon nousulle Kinahmin rinteiden lähellä olevan lammen/järven rannalle, missä sumu antoi lisämaustetta tilanteelle. Palatessamme piti vielä poiketa Sulkavanjärven rannalle, siellä kun oli vielä vankempi sumukerros ja hieno aamukastekin tarjosi monenlaista makroiltavaa. Täytyy sanoa, että on sitkeä kuvauskaveri tuo Janne, täydet pisteet sinne!
Janne kohteliaasti (vai mikä lie ollut tarkoitusperä) sisälsi minut moneen kuvaansa mukaan, mutta minun kuvissani puolestaan Janne on mukana vain yhdessä.
On taas Ilkka ollut vauhdissa. Monenlaista tunnelmointia, mutta tällainen itämaistyyli on näköjään osaltaan sydäntä lähellä. Oma ehdoton favoriittini on 12 sen suorastaan mystisen tunnelman vuoksi, aivan kuin aavistuksen verran raotettaisiin olevaisen helmaa. Olisin 11. lumoissa, jos se olisi vielä hieman tiukemmin rajattu. Vaikka kaislat kurkottelevatkin vasemmalle, tuntuu että kuva kaatuisi. Pisarakuvat ovat hienoja toisiksi viimeistä lukuun ottamatta, se on jäänyt makuuni hieman liian tummaksi.
Hyvin herkin käsin piirtää varjo, valon ja pimeyden lapsi, esiin sellaisen todellisuuden jota on vaikea sanoin kuvata. Ilkka on tuon rajapinnan kuviinsa tavoittanut, kiitos siitä.
Onhan nämä taas upeita otoksia kaikki. Varsinkin aamuöiset sumumaisemakuvat ja kastepisarataiteilut iskevät melkein kuin tuhat volttia. Noissa ysi ja kymppikuvien supertiukoissa ja tikkuohuissa rajauksissakin on alun oudostelun jälkeen silmää miellyttävää logiikkaa, sillä ohuita ovat kuvauskohteetkin. Kuvan 11 ruoko tuo mieleen jopa lihansyöjäkasvin, joka siinä vaanii naposteltavaa. Moni-ilmeinen kuva ja onpahan hyperupeat värisävyt! Autiotalokuvissakin on mystinen kesäyövalo, joka mielestäni sopii kuvien ”aika on jättänyt” -tunnelmointiin.
Pisarakuvien teknisestä toteuttamisesta kaluston osalta olisi mukava kuulla, kun tuon kaliiberin tuotoksista itsekin joskus haaveilee. Mitäs muuta kilkettä siihen runkoon pitää kiinnitellä kuin makroputkea ja jalustaa? Siis millaisilla värkeillä pisarat on taltioitu?
Ja minun tuomaroimana kuvakavalkadin voittaja on kuva 11. Se on vaan tyylikäs.
Kiitoksia kommenteista, kamraatit!
Ja sitten ikäviä uutisia Markulle. Jos nimittäin sujuvasti haluaa tuollaisia pisaramakroja, niin tulee merkin vaihto, SICL, you know! Ainoastaan Canonilta nimittäin löytyy makroputki (MP-E 65mm/2,8), jolla saa suurennossuhteen 1:1 – 5:1 veivattua portaattomasti, eikä tarvitse mitään muuta kiinni laitella. Kuulapäähän kiinnitän korkealaatuisen makrokiskon, jonka avulla kameraa/objektiivia liikutetaan syvyyssuunnassa ja saadaan näin kuva tarkennetuksi.
Nikonistin täytyy laittella makron ja rungon väliin tarpeellinen määrän loittorenkaita.Toinen mahdollisuus on kytkeä kaksi objektiivia yhteen (toinen tulee siis väärin päin kääntörenkaalla), tele ja laajis. Suurennossuhde saadaan, kun telen polttovälilukema jaetaan laajiksen polttovälilukemalla.
Niin, nuo seittipisarat ovat TODELLA PIENIÄ. Muistaakseni MP-E oli noissa käännetty ääriasentoonsa, joten kava-alan vaakaulottuvuus seittikuvissa on n. 7,2mm. Eli pisarat ovat läpimitaltaan keskimäärin viidesosamillimetrin luokkaa. Paljaalla silmällä niitä ei pisaroina pysty aistimaankaan.
Järven pinta oli noita makroja kuvatessani aivan peilityyni, mutta tuollaisia kun kuvaa, niin tyynikään ei ole tyyntä. Ilmanvirtauksia tulee kuin tyhjästä ja siinä on käämi kuumana, kun yrittää sopivaan väliin laukaisun sovittaa kohteen liikkuessa. Ja kun tosiaankin 5:1-asennossa se terävyysalue on pienimmällä aukollakin juhlalliset 0,269mm, eli suurinpiirtein tuon seittikuvan suurimman pisaran verran.
Nykykameroiden Live View-näyttö on kyllä mahtava ominaisuus tällaisia kuvatessa!
On kyllä hyviä kuvia, ei muuta.
No johan nyt, ja kun isot pojat ovat viestittäneet yhtenään, että nikotinisteillä on joka lähtöön paremmat putket kuin naapurileirissä;) Kiitos kuitenkin Ilkalle faktoista. Olisko kuitenkin nikonin insinöörit osanneet nikkaroida jotakin sovitinhärpäkettä, jolla saadaan tämä canonin salainen ase kiinni n-runkoihin ja estetään makroilijoiden karkaaminen kilpailijaleiriin? Nikonilla on omasta takaa tarjolla säälittävästi vain kömpelönnäköistä objektiivin ja rungon väliin liitettävää paljelaitetta, jolla saadaan vastaavaa portaatonta säädeltävyyttä ja suurennossuhdetta. Kaipa tässä on tyydyttävä tarvittaessa vain tussaroimaan loitoilla, ja nekään kun eivät kuulopuheiden mukaan taida sopia nikonin uusiin af-s-putkiin. Damn it!
Puskaradiosta on kuulunut kummia kalvopäällystetystä raynoxin dcr-250 -makrolisäkkeestä, joka sopii näppärästi objektiivilinsseiltään monen halkaisijakoon tavallisiin linsseihin eikä tiputa putken valovoimaa kuten loitot tekevät. Saiskos aloitteleva makroilijanikotinisti tästä halpaa ja hyvää korviketta, onks vekottimesta tietoo tai omaa kokemusta jollakulla seuralaisella? Netistä löytyvät otokset ainakin antavat osoittaa, että lisäkkeen jälki on kovin vakuuttavaa, ainakin allekirjoittaneen silmälle. Suurennussuhde on 2,5 ja kun tuon laittaisi 1:1-makron eteen + laittaa päälle rungon 1,5-cropin, ollaankin jo kuvasuhteessa 3,75:1. Jos tuo ei riitä, tyrkätään tyvelle 1,4x tc, jolloin pullistellaan jo luvussa 5,25:1 (yhden aukon menettäneenä). Tiedä sitten toimisiko yhdistelmä käytännössä ja tietenkään tässä ei rullailla portaattomasti, mutta päästäisiin ainakin paperilla komeisiin suurennossuhteisiin. Vai joutuuko vain kuolaamaan canonistien herkkukuvia tuijotellen, jos pysyttelee nykyisessä leirissään?
Joopa, kyllähän isot pojat yleisellä tasolla jokseenkin oikeassa joskus voivat ollakin, mutta tosimakroilun saralla Canon jyrää Nikonin litteäksi. Ammattiluontokuvaaja, luontokuvauskurssimme opettaja Jorma Peiponen himoitsi kovasti MP-E:tä oman Nikoninsa kanssa käytettäväksi. Hän valmistutti sovitteenkin, että runkoon kiinnitys onnistui. Yhdellä kyykuvausretkellä sitten olikin paha pettymys Jormalle edessä, kun kokeilumme (luonnollisestikin) osoitti, että eihän aukon vaihto onnistu eri merkillä ollenkaan, kun nykyvehkeet elektroniikalla homman hoitavat. Eli ei onnistu tämä vaihtoehto!
Peiponen hankki kunnon makroilua varten Zeissin ohkaisia optiikoita, mutta ne on rakenneltava monen, monen sovitteen kanssa. Hänellekin homman teki joku spesialisti. Jorma tosin kertoi, että jossakin viime vuoden Kameralehdessä asiasta on varsin perusteellisesti kerrottu. Sellainen numero sinun kannattaisi etsiä käsiisi.
Seuraava korjaus Markun suurennussuhdelaskelmiin, että croppikerroin ”vaikuttaa” vain vertailussa täyskennoiseen, tuolla tavalla laskettuna se ei tuo sinun kuvaussysteemiisi yhtään lisäsuurennusta (sinullahan on makroputkellasi tuo 1:1 jo cropin kanssa).
Sitten vielä tuosta TC:stä: ei kannata työnnellä kallista lasia toiseenkaan päähän makroa piirron laatua huonontamaan. Ilman muuta loittorenkaita kannattaa käyttää, ne kun eivät heikennä kuvanlaatua ollenkaan, ainoastaan valovoima heikkenee, mutta se on ongelmaksi aika harvoin, kun kuitenkin makroillessa joutuu yleensä aika tavalla himmentämään.
Raynoxeja en usko meidän seuralaisiltamme löytyvän. Itselläni on ollut sellainen perstuntuma, että tuollaiset laitteet ovat lähinnä pokkareita varten, mutta syvällisemmin en ole asiaa tutkiskellut. Jotenkin vain tuntuu, että kun lisälasia eteen tungetaan, niin laatu liikaa kärsisi. Valovoiman säilyminen on toisaalta plussaa, mutta siis kun makroillessa yleensäkin joutuu reilusti himmentelemään, niin sekin hyöty on marginaalinen.
Onhan olemassa kuitenkin sellainen laite, kuin Medical Nikkor. Muistaakseni sen avulla pääsee suhteeseen 2:1. Tästä kannattaa kysellä lisää Hynysen Juhanilta, jolla noita on ollut omassa käytössään.
Häkellyttävän hienoja! 11 on minunkin suosikki. Kuvauspaikkana autiotalo kuulostaa juuri sopivalta meikäläisen makuun!:)
Kiitos, Henni!
Autiotaloista mieleen: pyörähdin tänään Itkonniemen vaneritehtaalla, kun meinasin siellä toteuttaa yhden fotomaratonin tehtävän. Voi hitsinpimpulat, siellä oli isketty portti tylysti kiinni ja Securitaksen kyltti viestitti paikan vartioinnista…sinne meni huippuhieno kuvauspaikka! Arrrrgh!!!!!!
Saatiin muuten Jarkon kanssa tänään vinkki yhdestä autiotalosta Kuopiossa. Jarkko taisi rekisteröidä paikan paremmin, voisitko laittaa tähän lyhyen opastuksen kiinnostuneille.
Ei kuvausreissunne turhalta näytä. Kuvat ovat hienoja! Suosikkini ovat 14-18.
Käyn tiedustelemassa tuon Ilkan mainitseman talon tässä lähiaikoina. Ilmoittelen sitten. Kävin itse Itkonniemellä viime kesänä jolloin siellä oli purkufirman teräsaita vastassa ja aidan ulkopuolella ei mitään kiinnostavaa ollutkaan.
Noista autioista paikoista ei välttämättä kannata antaa vinkkejä kovin julkisesti. Mieluummin vaikka sähköpostin kautta. Itsekin olen tuollaisista kohteista kiinnostunut, erityisesti Kuopion lähimaastosta. Saa antaa siis vinkkejä tännekin päin.
Sattuiko muuten järvi olemaan tämä:
http://maps.google.com/maps?q=s%C3%A4nkim%C3%A4ki,+nilsi%C3%A4&hl=fi&ie=UTF8&ll=63.200404,27.976341&spn=0.034635,0.132093&sll=60.716295,24.451772&sspn=0.075149,0.264187&z=14
Petro, eli jos se oli tuo niin mökki on tuon järvellä, eli kinahmi nousee siitä suoraan edessä. Tuttuja maisemia!
Kuvista #11 puhuttelee kevyesti eniten .. upea!
A
Emme olleet Petron rannalla tuolloin, kyseessä oli Kauppinen. Aurinko nousi Kinahmin takaa.
Ilkka on päässyt tunnelmoimaan ja makroilemaan oikein kunnolla. Olosuhteet ovat olleet mainiot ja kuvausjälki on oivaltavan visuaalinen. Kuvat yksi, kuusi ja seitsemän ovat suosikkini näistä. 15 ja 16 ovat myös erityisen hienoja otoksia. Kaikenkaikkiaan kokonaisuutena laatukamaa koko setti.