Ajankohdasta johtuen keväisiä kuvia. Kaikkia on cropattu vähintäinkin kohtuudella. Sammakkoherra oli sen verta innokas, että kyseisen kuvan jälkeen en tahtonut ennättää alta pois.
10 vastausta artikkeliin ”Keväisiä roiskeita”
Ilkka Kokkonen
Ykkönen on ehdottomasti suosikkini tässä sarjassa, hyvin nähty yksityiskohta hyvin sommiteltuna ja kuvan sävymaailma on hienon pelkistetty! Vitosessa on visuaalisuutta löytynyt melko ankeanoloisesta todellisuudesta!
Kyllä nyt on niin, että se makro-objektiivi pitäisi Henryn saada ehdottomasti valikoimaansa, loppuisi turhat croppailemiset ja voisi heti paikan päällä keskittyä näkemään sen lopullisen tuloksen.
Kiitoksia avauksestasi, Henry!
HenryE
Kiitos kommenteista Ilkalle. Kyllähän se linssi suunnitteilla on. Kertokaahan kokeneemmat kokemuksistanne eri polttoväliluokan makroista, hyvät ja huonot puolet eri tilanteissa.
Ilkka Kokkonen
Jos selailet taaksepäin, niin tästä asiasta oli paljon juttua joskus tämän vuoden alkupuolella.
Ilkka Kokkonen
Mutta lyhyesti näin: Mitä pitempi polttoväli, sitä parempi taustan hallinnan kannalta (kapeampi kuvakulma – vähemmän tavaraa ja kauniimpi blurri taustalle). Lisäksi arempia ötököitä pääsee kuvaamaan kauempaa. Vastaisku tulee hinnan muodossa, ovat tietysti myös selvästi painavampia ja isompia.
50-70mm putket ovat kuvanlaadultaan ihan yhtä hyviä, mutta taustalle tulee kuviin enemmän tavaraa ja blurri ei ole yhtä hyvä. Iso plussa on parempi yleiskäyttömahdollisuus, toimivat croppirungoissa erittäin hyvinä muotokuvausoptiikkoina. Ovat tietysti pienempiä ja kevyempiä, tulee otettua huomattavasti mieluummin mukaan, vaikka ei olisikaan varsinaisia makroilusuunnitelmia lähtiessään. Ja edullinen hinta on tietysti iso plussa!
90-105mm laitteet ovat sitten näiden väliltä ominaisuuksissaan. Nikonilla, Canonilla ja nyt Sigmallakin (joko lie kaupan) on uusimmissa 105mm(N.), 100mm(C.) ja 150mm(S.) vehkeissään hyvät kuvanvakaajatkin, joiden merkitys makrokuvauksessa on hiukan kyseenalainen, etenkin jos on tottunut jalustaa käyttämään (mikä toisaalta on enimmäkseen erittäin tärkeää makroilussa).
Juuso Jonninen
Minusta paras kuva on kangasperhosesta. Sammakkokuvassa on mukava katse sammakolla kameraan.
Minun pitäsi laittaa omat kangasperhoskuvani sivuille, kunhan ehdin.
TeroP
Silmää on ja näkemystä Henryllä. Ilman muuta kannattaa lähikuvauslinssi hankkia jo näiden hyvin hallittujen kuvien perusteella.
Tapsa
Kolmonen nousee minun suosikikseni. On vaativa kohde, värit alkavat hehkua kunnolla vasta jyrkässävalossa jolloin sävyjen hallinta vaikeutuu, huippuvalot tahtovat palaa puhki ja varjot mennä tukkoon. Oman hankaluutensa tuo myös lajin runsaus, terävyyden ja taustan saaminen kohdilleen vaatii paneutumista. Mikä tämä kasvi on nimeltään?
henrye
Valitettavasti minun kasvitietouteni on sen verran rajallinen, että en tiedä. Joku sammalhan se on. Joku viisaampi voisi kertoa lajin.
MarkkuU
Vallan mainio ja vitsikäs tuo ykköskuva tötterönuppuisen terttuseljan venyttelevästä heräämisestä kevääseen. Jännittävä ja yllättävä myös vitoskuva – ekaksi pikkukuvasta tuli mieleen koivun kylki, mutta kohde olikin ihan muuta. Mustikkakuvat ovat herkkiä. Kolmoskuvan karhunsammal näyttäisi olevan kangaskarhunsammal.
Ykkönen on ehdottomasti suosikkini tässä sarjassa, hyvin nähty yksityiskohta hyvin sommiteltuna ja kuvan sävymaailma on hienon pelkistetty! Vitosessa on visuaalisuutta löytynyt melko ankeanoloisesta todellisuudesta!
Kyllä nyt on niin, että se makro-objektiivi pitäisi Henryn saada ehdottomasti valikoimaansa, loppuisi turhat croppailemiset ja voisi heti paikan päällä keskittyä näkemään sen lopullisen tuloksen.
Kiitoksia avauksestasi, Henry!
Kiitos kommenteista Ilkalle. Kyllähän se linssi suunnitteilla on. Kertokaahan kokeneemmat kokemuksistanne eri polttoväliluokan makroista, hyvät ja huonot puolet eri tilanteissa.
Jos selailet taaksepäin, niin tästä asiasta oli paljon juttua joskus tämän vuoden alkupuolella.
Mutta lyhyesti näin: Mitä pitempi polttoväli, sitä parempi taustan hallinnan kannalta (kapeampi kuvakulma – vähemmän tavaraa ja kauniimpi blurri taustalle). Lisäksi arempia ötököitä pääsee kuvaamaan kauempaa. Vastaisku tulee hinnan muodossa, ovat tietysti myös selvästi painavampia ja isompia.
50-70mm putket ovat kuvanlaadultaan ihan yhtä hyviä, mutta taustalle tulee kuviin enemmän tavaraa ja blurri ei ole yhtä hyvä. Iso plussa on parempi yleiskäyttömahdollisuus, toimivat croppirungoissa erittäin hyvinä muotokuvausoptiikkoina. Ovat tietysti pienempiä ja kevyempiä, tulee otettua huomattavasti mieluummin mukaan, vaikka ei olisikaan varsinaisia makroilusuunnitelmia lähtiessään. Ja edullinen hinta on tietysti iso plussa!
90-105mm laitteet ovat sitten näiden väliltä ominaisuuksissaan. Nikonilla, Canonilla ja nyt Sigmallakin (joko lie kaupan) on uusimmissa 105mm(N.), 100mm(C.) ja 150mm(S.) vehkeissään hyvät kuvanvakaajatkin, joiden merkitys makrokuvauksessa on hiukan kyseenalainen, etenkin jos on tottunut jalustaa käyttämään (mikä toisaalta on enimmäkseen erittäin tärkeää makroilussa).
Minusta paras kuva on kangasperhosesta. Sammakkokuvassa on mukava katse sammakolla kameraan.
Minun pitäsi laittaa omat kangasperhoskuvani sivuille, kunhan ehdin.
Silmää on ja näkemystä Henryllä. Ilman muuta kannattaa lähikuvauslinssi hankkia jo näiden hyvin hallittujen kuvien perusteella.
Kolmonen nousee minun suosikikseni. On vaativa kohde, värit alkavat hehkua kunnolla vasta jyrkässävalossa jolloin sävyjen hallinta vaikeutuu, huippuvalot tahtovat palaa puhki ja varjot mennä tukkoon. Oman hankaluutensa tuo myös lajin runsaus, terävyyden ja taustan saaminen kohdilleen vaatii paneutumista. Mikä tämä kasvi on nimeltään?
Valitettavasti minun kasvitietouteni on sen verran rajallinen, että en tiedä. Joku sammalhan se on. Joku viisaampi voisi kertoa lajin.
Vallan mainio ja vitsikäs tuo ykköskuva tötterönuppuisen terttuseljan venyttelevästä heräämisestä kevääseen. Jännittävä ja yllättävä myös vitoskuva – ekaksi pikkukuvasta tuli mieleen koivun kylki, mutta kohde olikin ihan muuta. Mustikkakuvat ovat herkkiä. Kolmoskuvan karhunsammal näyttäisi olevan kangaskarhunsammal.
Kiitoksia täsmennyksestä.