Terveisiä Varkaudesta Heikki Willamon illasta. Esitys oli upea ja ilta muutenkin ikimuistoinen.
Ohessa pari kuvaa loppuillan tunnelmasta. Ensimmäisessä kuvassa SiiKan Luontokuvaajien iskuryhmä
tutustumasa kaupungin pimenevään luontoon tähtäimenään kohde jossa saisi lämmintä juotavaa…
Ja löytyihän se ja kiitos Pasille vielä kerran, että tulit meidät pelastamaan!
Joo, kyllä oli antoisa ja yksi hienoimpia kuvaesityksiä jälleen kerran. Loppuiltakin oli ikimuistettava ja tunnelma tietysti erinomainen, mitenkäs muuten. Eiköhän oteta jokavuotinen perinne tästä, että mennään kyseiseen paikkaan kahville ja nimenomaan ainoastaan tällä samalla porukalla.
Harmi, kun en päässyt mukaan. Minulla on tällä viikolla fysiikan koe, johon pitää lukea. Toivottavasti tulee vielä samanlaisia luontokuvaukseen liittyviä aiheita ja iltoja.
No niin, joskus tosiaankin tekniikka pettää, ja niinhän meille kävi Varkauden reissulla. Yrittäessämme kotimatkalle lähtöä huomasin, että ohjaustehostin ei toiminut ja laturin valokin syttyi – hihna oli hypännyt pois päältä. Huomattiin myös, että oli se vaurioitunutkin. Mikä neuvoksi? Soitin Varkaudessa asuneelle kaverilleni, josko hän jotain viisasta keksisi – hyvän yrityksen jälkeen ei apua sitä kautta järjestynyt. Mirja-Liisa soitteli selville, että junaan Pieksämäen kautta kiertäen ei enää kerennyt, ja seuraava bussi Kuopioon lähtisi yli kahden tunnin kuluttua.
No, seuraavaksi soittelin Hannulan Pasille, ja niinpä apua saatiin seuran sisäisesti! Talsimme talviviimasta suojaan paikalliselle mäkkärille Pasia odottelemaan. Siinä vaiheessa takaiskuun pystyi suhtautumaan jo humoristisen seikkailun kannalta, joskin minua tietysti jurppi tulevat autonhuoltojärjestelyt toisella paikkakunnalla. Emme kerenneet yhtään pitkästyä, kun Pasi jo saapuikin mäkkärin pihaan. Matka Kuopion sujui myös hyvin rattoisasti! Tuhannet kiitokset Pasille tätäkin kautta!
Autoasian hoitamisessa sai tietysti soitella ihan tarpeekseen, mutta lopulta torstaina käytiin vaimon kanssa hakureissulla Varkaudessa. Ja taas Omega puskee eteenpäin varmasti (?) ja vakaasti! Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Heikki Willamon esityksestä nautin todella paljon. Erityispiirre hänellä on, että neliömuotoisia rajauksia oli paljon, tällaista suomalaisilla luontokuvaajilla näkee vähän. Willamo selitti tämän johtuvan siitä, että hän on nimenomaan kirjantekijä, ja taittopoliittisesti kuvia joudutaan rajaamaan moneen muotoon. Ja nähtiinpä luonnontilainen ilveskuvakin, harvinaista herkkua! Kuten hyvältä kirjoittajalta voi odottaakin, Willamo oli hyvä myös verbaalisesti, mikä tietysti vain lisäsi kuvallisen puolen tehoa.