Kokeilen, että avautuuko tällä kertaa laittamani kuvat sopivan kokoisina katsottaviksi. Harmaalokin kuvasin Helsingissä viikolla 10 ja poppelikiitäjän olen kuvannut viime kesänä mökiltä.
Juuso
9 vastausta artikkeliin ”Luontokuvia”
Tapsa
Harmaalokki-kuvan väri- ja kontrastierot sekä eri suuntiin kulkevat linjat miellyttävät minun silmääni. Jämäkkä kuva. Rajaus on aika tiukka, hieman lisää tilaa lokin yläpuolelle ja taakse ei pahentaisi.
Hyvä Juuso.
TeroP
Tarkka on harmaalokki-kuva. Minustakin rajaus on vähän tiukka, mutta hyvin on jätetty kuitenkin tilaa katseen suuntaan. On erikoisen näköinen ötökkä kakkoskuvassa, hieno!
Juuso Jonninen
Kiitos. Itsekkin olen samaa mieltä, että harmaalokki-kuvassa olen rajannut liian paljon. Harjoittelu tekee kuitenkin tulosta. Kakkoskuvan poppelikiitäjä on Suomen yksi yleisimmistä kiitäjistä, mutta nähdään harvoin muihin verrattuna.
Ilkka Kokkonen
Olen itse tiukan rajauksen ystävä, mutta lokkikuvassa sanon samaa kuin muutkin. Pään yläpuolelle jonkin varran lisää ja himppu pyrstön taakse (ellei sieltä löydy jotain häiritsevää tekijää).
Kiitäjäkuvassa taas päinvastoin, siitä alareunan ruohoa olisi voinut lisää rangaista pois.
Mutta nyt mennään oikeaan suuntaan, Juuso, kun kuvankäsittelyohjelma on näköjään hankittu ja pääset näitä rajailuja kunnolla harjoittelemaan!
Juuso Jonninen
Harmaalokki-kuvassa pyrstön takana ei ole enempää tilaa (lokki ei ole keskellä kuvaa). Tämä kuvankäsittelyohjelma on Paint, joka löytyy koneelta. Enoni ohjasti sen käytössä. Mutta molemat kuvat otin ehdokkaiksi Mistä olet? -projektia varten.
MarkkuU
Oikein nappiin osuvaa alkukevään symboliikkaa, harmaalokkihan on selvästi miettimässä päättäväinen katse silmissään astumistaan lumisesta talvesta lumettomaan kevääseen. Katsekin on oikeaan suuntaan – eikös se tuleva aika, siis kesä ole juuri tuossa lokin katseen suunnassa, jossa tulevan enteenä kuvassa paljas maa. Lisäksi linnun yläpuolella oleva lumiraja kaartuu hienosti jatkumoksi lokin kaulana ja päänä. Pidän symboliikasta, asetelmasta eikä minusta tiukka rajaus häiritse silmääni.
Yleisyydestään huolimatta poppelikiitäjän löytäminen maastosta vaatii aina tarkkaa ja havainnoivaa luontoihmisen silmää, ellei houkuttele niitä yöaikaan valolle. Päiväsaikaan kähmy otus, joten hieno löytö ja dokumentoimisen arvoinen.
Ilkka Kokkonen
Joopa, symboliikka pelaa kuvassa hyvin: takana talvi (vasemman reunan lumi), edessä kevät (oikean puolen sula maa). Ja tosiaankin, katse on lokilla sinne keväiseen tulevaisuuteen.
Juuso Jonninen
Minä en tajunnutkaan tätä symboliikkaa, kun kuvasin tämän kuvan ja laitoin kuvat sivuille. =)
Ilkka Kokkonen
Eihän näitä kaikkia heti kuvaustilanteessa kokeneemmatkaan kuvaajat tajua, otetaan vain mielenkiintoisesta tilanteesta mahdollisimman hyvin sommiteltu kuva. Sitten jälkeenpäin voi analysoida tarkemmin, ja löytää kuvasta aivan uusiakin ulottuvuuksia.
Mutta näiden sommittelullisten ja symbolisten ”sääntöjen” hallitseminen on hyödyllistä, sillä rauhallisemmissa kuvaustilanteissa näitä tietoja voi jo käyttää hyväkseen, ja toteuttaa juuri omanlaistaan, suunnitelmallista ilmaisua!
Harmaalokki-kuvan väri- ja kontrastierot sekä eri suuntiin kulkevat linjat miellyttävät minun silmääni. Jämäkkä kuva. Rajaus on aika tiukka, hieman lisää tilaa lokin yläpuolelle ja taakse ei pahentaisi.
Hyvä Juuso.
Tarkka on harmaalokki-kuva. Minustakin rajaus on vähän tiukka, mutta hyvin on jätetty kuitenkin tilaa katseen suuntaan. On erikoisen näköinen ötökkä kakkoskuvassa, hieno!
Kiitos. Itsekkin olen samaa mieltä, että harmaalokki-kuvassa olen rajannut liian paljon. Harjoittelu tekee kuitenkin tulosta. Kakkoskuvan poppelikiitäjä on Suomen yksi yleisimmistä kiitäjistä, mutta nähdään harvoin muihin verrattuna.
Olen itse tiukan rajauksen ystävä, mutta lokkikuvassa sanon samaa kuin muutkin. Pään yläpuolelle jonkin varran lisää ja himppu pyrstön taakse (ellei sieltä löydy jotain häiritsevää tekijää).
Kiitäjäkuvassa taas päinvastoin, siitä alareunan ruohoa olisi voinut lisää rangaista pois.
Mutta nyt mennään oikeaan suuntaan, Juuso, kun kuvankäsittelyohjelma on näköjään hankittu ja pääset näitä rajailuja kunnolla harjoittelemaan!
Harmaalokki-kuvassa pyrstön takana ei ole enempää tilaa (lokki ei ole keskellä kuvaa). Tämä kuvankäsittelyohjelma on Paint, joka löytyy koneelta. Enoni ohjasti sen käytössä. Mutta molemat kuvat otin ehdokkaiksi Mistä olet? -projektia varten.
Oikein nappiin osuvaa alkukevään symboliikkaa, harmaalokkihan on selvästi miettimässä päättäväinen katse silmissään astumistaan lumisesta talvesta lumettomaan kevääseen. Katsekin on oikeaan suuntaan – eikös se tuleva aika, siis kesä ole juuri tuossa lokin katseen suunnassa, jossa tulevan enteenä kuvassa paljas maa. Lisäksi linnun yläpuolella oleva lumiraja kaartuu hienosti jatkumoksi lokin kaulana ja päänä. Pidän symboliikasta, asetelmasta eikä minusta tiukka rajaus häiritse silmääni.
Yleisyydestään huolimatta poppelikiitäjän löytäminen maastosta vaatii aina tarkkaa ja havainnoivaa luontoihmisen silmää, ellei houkuttele niitä yöaikaan valolle. Päiväsaikaan kähmy otus, joten hieno löytö ja dokumentoimisen arvoinen.
Joopa, symboliikka pelaa kuvassa hyvin: takana talvi (vasemman reunan lumi), edessä kevät (oikean puolen sula maa). Ja tosiaankin, katse on lokilla sinne keväiseen tulevaisuuteen.
Minä en tajunnutkaan tätä symboliikkaa, kun kuvasin tämän kuvan ja laitoin kuvat sivuille. =)
Eihän näitä kaikkia heti kuvaustilanteessa kokeneemmatkaan kuvaajat tajua, otetaan vain mielenkiintoisesta tilanteesta mahdollisimman hyvin sommiteltu kuva. Sitten jälkeenpäin voi analysoida tarkemmin, ja löytää kuvasta aivan uusiakin ulottuvuuksia.
Mutta näiden sommittelullisten ja symbolisten ”sääntöjen” hallitseminen on hyödyllistä, sillä rauhallisemmissa kuvaustilanteissa näitä tietoja voi jo käyttää hyväkseen, ja toteuttaa juuri omanlaistaan, suunnitelmallista ilmaisua!