Viime lauantaina ajelin Viannankoskelle, missä vierähti tunti jos toinenkin. Alussa pakkasta oli yli kolmenkymmenen, eli uusi pakkaskuvausennätys tuli. Onneksi vaatetusta oli riittävästi, ja niinpä hienossa pakkassäässä tuli ihan viihdyttyä. Koskesta nousi tuollaisella pakkasella tietysti usvaa, mikä tarjosi kuvauksen kannalta mukavia efektejä. Jonkun vanhan navetan ympärillakin pyörähdin. Kaksi akkua ei noissa olosuhteissa riittänyt (alkuperäinen suunnitelma oli käydä vain auringonnousulla) ihan toivotulla tavalla, ja muistikorttiakin piti lopussa välillä tyhjennellä. Eli aina pitäisi olla varmuuden vuoksi kunnolla kapasiteettia mukana näissä välineissä!
Usva ja sumu ovat yksiä mielenkiintoisimmista elementeistä valokuvauksessa. Kuviin saa hehkua ja yksityiskohdat rajautuvat pehmeään vaippaan. Voi poimia kohteen toisensa jälkeen eivätkä taustat häiritse. Hyvä Ilkka, valo elää kuvissasi. Suosikeiksini nousivat 2, 11 (tosi upea), 18 ja 20 joka on myös ihan omaa luokkaansa. On siinä mennyt tunteja ennen kuin tuollaisen päivän kuvasato on käyty läpi.
Tuo sähköjen ja muistikorttien riittävyys tulee toistuvasti esille, itse kullakin. Onneksi myyvät kortteja ja akkuja, pitää vain muistaa kuljetella niitä mukanaan.
Hienoja, kyllä kannatti käydä! Ihan samat kuvat nousivat suosikeiksi näistä, mitkä Tapsakin valitsi. Mutta miellyttäviä ovat näistä muutkin kuvat…silmä lepää.
Tängjuu, toverit!
Jeps, kaikin puolin kannatti käydä, jäi oikein hyvä mieli tuosta kuvausreissusta.
Vinkkinä pukeutumisasioista, että tarpeeksi hyviä sormikkaita omille käsilleni ainakaan en ole onnistunut löytämään tällaisia pakkaskuvauksia varten (ja yrittänyt todella olen, parhaat ovat ovh:ltaan melkein satasen Haglöfsit).
Etsinkin, ja lopulta löysin, päälinahaltaan ohuet rukkaset. Viime lauantaina niiden alla oli vielä ohuet silkkisormikkaat. Tämä systeemi pelitti loistavasti, kun kaikki kameran pääkontrollit hoituivat noilla, ja pienemmät säätönäpertelyt sitten nopeasti sormikaskäsin.
Kengissä pitää tietysti olla kunnolla väljyyttä näissä hommissa. Kylmimpiä kuvauksia varten minulla on numero 48:n (normaalistri 45) Power Bootsit. Näitä suosittelen lämpimästi, ovat jokaisen sijoituseuron arvoiset (n. 80€ urheiluliikkeistä). Pitävät myös vettä lämpimyytensä lisäksi, eivätkä hiostakaan pahasti keväämmällä, eli ovat erittäin monikäyttöiset!
Upeita otoksia kaikki, kuten Ilkalla yleensäkin. Kuvien 4 ja 20 aamuinen rauha ja lempeät sävyt miellyttävät minun silmääni erikoisesti.
Hohto häviää hommasta jos palelee tai joutuu kulkemaan jalat märkinä. Minun kuvaushanskani ovat myös kaksinkertaiset, alla ohuet kolmen euron raksasormikkaat (kämmen nahkaa ja selkä kangasta) ja päällä pari numeroa liian isot nahkasormikkaat. Hienosäätöihin nuo raksasormikkaat ovat omiaan ja nahkahanskat pitävät lämmön.Suosittelen kokeilemaan noita raksasormikkaita kevään ja syksyn viileämpiin keleihin.
Takajalkoihin laitan vaelluskengät joihin sopii pari paksua sukkaa. Pito ja lämpö riittää eivätkä päästä vettä sisäänsä. Tosin varsi saisi olla pidempi varsinkin sulaveden aikaan. Mutta silloinhan on jo kumpparit käytössä.
HUOMIOTA KAIKILLE TALVIKUVAAJILLE. Kun viette kameran + objektiivit pakkasesta sisälle niin laittakaa ne vähintäänkin muovikassiin joka on tiiviisti suljettu. Kameralaukku on vielä parempi paikka. Antakaa niiden rauhassa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen kuin otatte pois pussista tai laukusta. Suoraan pakkasesta tuodun, jääkylmän kameran pintaan tiivistyy melkoinen määrä kosteutta joka ei tee kameralle yhtään hyvää.
Kiitoksia Mirja-Liisallekin! Pikkukorjauksena, että no 4 on aamukuva, mutta no 20 iltakuva (reissu siis venähti, kun ulkona pakkasessa olikin tällä kertaa niin kovin nautinnollista).
Lisää vinkkendaalia talvikuvaukseen:
Etenkin tällaisena lumitalvena lumikengät on ihan must-välineet. Noistakin ylläolevista kuvista lähes puolet olisi jäänyt ottamatta ilman niitä. Ja ovat kätevät pitää autossa mukana koko ajan. Muutenkin käyvät varmasti monille oivina talviliikuntavälineinä!
Tuota Tapsan viimeistä kommenttia alleviivaan ja korostan! Itse otan aina muistikortin pois ennen sisälle menoa (tottahan reissun kuvat yleensä hetimiten halutaan katsottaviksi). Kameravarusteet laitan AINA kameralaukkuun/reppuun, josta varmasti kaikki vetoketjut ovat tiukasti kiinni vedettyinä.
Mutta kun tällaiset em. kunnon pakkaset ovat kyseessä ja kuvattu on tuntisotalla, niin laitan repun vielä muovipussin tai parin sisään. Tämän paketin jätän ensin tuulikaappiin lämmöntasaukseen, vasta myöhemmin siirrän normaaliin huonelämpöön (jos siirrän heti, niin kieritän vielä viltin ympärille). Tällainen SAATTAA olla hätävarjelun liioittelua, mutta mielenrauha on oikein hyvä tunne!
Tämän viime reissun ideana tuli myös sellainen, että pitää värkätä jokin suojaläppä rungon taakse, johon turpahuurut jäävät, eivätkä muodosta jääkerroksia vääriin paikkoihin (Canonissa virtakytkin on etenkin vasensilmäisille huonossa paikassa takanäytön oikeassa alakulman vieressä, ja pyörivä valitsinkin meni monta kertaa jumiin sen kylkeen muodostuneen jään takia).
Hienoa jälkeä Ilkalta. Kiitoksia. Ja toinen kiitos menee sekä Ilkalle että Tapsalle noista pakkasvinkeistä. Täyttä asiaa. Itselläni on käytössä pilkkihanskat ja niiden sisällä Tapsan mainitsemat raksasormikkaat.
Kyllä noista kuvista näkee, että varusteetkin ovat kunnossa. Raakasti päin aurinkoa kuvaaminen ei muovilinssillä onnistu.
Itseni pysäyttivät kuvat 4 (hennon hienosti syvyyttä) ja 12 (värimaailma).
Kiitos, Heikki!
Eihän tuo ihan täysin raakaa päin aurinkoa ampumista ole, kun tuota usvaa kuitenkin on välissä vaikuttamassa, mutta totta turiset kuitenkin. Kyllä älläputkillakin monissa asennoissa heijastumia mukaan tuli. Käyttämäni lasit olivat EF 100-400/4-5,6 L IS ja EF 24-105/4 L IS.
Hienoja kuvia kaikki ja erityisen vaikuttavia nuo valon viiltämät huurut ja oksistot kuvissa 15-20. Pisimpään pysäytti kuitenkin kuva 9, kun jäin miettimään, mitä kuvan symboliikkaan sisältyykään. Minulle kuvasta ponnistaa esiin vahvat vastakohdat hienon pelkistetysti esitettynä: vaaka ja pysty, musta (aivan absolut musta) ja valkoinen, kulmikas ja pehmeä (ikkunan muodot vs. lumen muodot), ihmisen jälki ja luonnon jälki (rakennus vs. lumi), mennyt aika ja nykyisyys (ajan patina vs. kuvanoton hetki). Liekö jotakin tällaista Ilkka tavoitellut?
Kokemattomana kuvaajana vielä kysymys optiikasta pakkasen kourissa. Riskejä liittyy ainakin kuvaajan lämpimänä pysymiseen ja veden kondensoitumiseen kameravarusteisiin sisälle tuomisen yhteydessä, mutta liittyykö tällaisissa tulipalopakkasissa ja kosteushuuruissa mitään riskejä itse kameran toimintaan/rikkoontumiseen (suljin, objektiivin linssien liikkeet tms.)?
Ennen kuin tullaan pakkasesta sisälle, kamera ja opiska minigrip pussiin, pussi tiiviisti kiinni ja viltti ”korville”.
Kiitos, Markku!
Tällaiset aikaa ja sen kulutusta nähneet, jo hylätytkin rakennusvanhukset sekä niiden yksityiskohdat ovat aina olleet minusta jotenkin puhuttelevia ja kiehtovia. Kenties monet sukupolvet ovat näiden ovien kautta kulkeneet, näistä ikkunoista katselleet. Ja tosiaankin se, miten luonto alkaa lopulta valtaamaan takaisin sitä, mikä joskus syrjäytti paikaltaan puut, pensaat ja sammalet…kiertokulkua…kiertokulkua aina vain…
Ja kyllä, noita vastakohtajännitteitä tuumiskelin myös kuvaa sommitellessani!
Kovassa pakkasessakin nämä laatujärkkärit tuntuvat olevan ihan luotettavia toimimaan, itselläni ei ainakaan ole koskaan tullut mitään rikkoontumisia runkoihin eikä objektiiveihin, eikä sellaisista juuri valiteta foorumeillakaan (ainakaan pysyvistä vaurioista). Varmasti tuo sisälle huonelämpöön vieminen on se kriittisin juttu, joka kannattaa aina tehdä huolella!
Kyllä kai voi teoretisoida, että paljon paukkupakkasissa kuvattu kamera kuluu enemmän, kuinpelkästään sisällä käytetty. Mutta kun sieltä ikkunoiden läpi ei näitä talvikuvia kovinkaan menestyksekkäästi voi ottaa, niin minä ainakin harkittuja riskejä otan ja kameraa tarvittaessa ulkoilutan.
Näin se on Ilkka. Siksi se Venäjä on vetänyt jo viitenätoista vuotena meikäläistäkin. Kyllä suomestakin loytyisi kiinnostavia ”projekteja” esim. hylätyt rintamamiestalot ja pihapiirit, tai vaikka pihapiiristä vain kaivot. Apurahankin voisi saada. Luettelo on loputon. Ja mikä mukavinta kuvista voisi olla jotakin ”hyötyäkin”, eikä pelkkää kuvauksen hauskuutta, kuvien käsittelyä ja ulkoisen kovalevyn täytettä.