Martinselkosessa käytiin jälleen, nyt isommalla porukalla. Minä puuhailin koordinaattorina ryhmälle, jossa oli osaporukoita Espoosta, Vantaalta ja Keravalta sekä tietysti Savosta (meitä oli kuusi). 2.-3.7. oli tätä ryhmää kojuissa kahdeksantoista kuvaajaa, 3.-4.7. seitsemäntoista. Omalta (sekä kojukaverini Hannulan Pasin) kohdalta arvioisin, että karhuja tuli nähtyä kolmisenkymmentä yksilöä.
Ennen juhannusta muutamalla oli vielä kiimanrippeitä jäljellä, mutta nyt kaikki keskittyivät olennaiseen, tankkaamiseen talvea varten. Kun metsä ei vielä tarjoa marjoja, niin kiima-ajan jälkeinen nälkä kurnii, ja kuhina kojuilla oli melkoista. Tämän kesän kuvaukseen piristystä toivat kolmen emon tuoreet pentueet. Kahdella oli kaksi pentua ja yhdellä peräti neljä, mikä lienee eniten, mitä Suomessa on tavattu. Nuo pennut ne kyllä todellisia nalleja ovat! Vaan ei ole ihan huoletonta pikkunallukoiden lapsuus. Sen neljän pentueen pienin kun joutui uroksen kouraisemaksi. Emo piilotteli sitä pari päivää, ja luultiin jo sen menehtyneen, mutta lähdettyämme emo oli sen tuonut taas mukanaan syömään. Toinen emo puolestaan liikkasi pahoin toista etujalkaansa, kun oli joutunut rajuun puolustustilanteeseen pentunsa puolesta.
Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla on kolme vuotta sitten seutukunnan kuninkuuden menettänyt (hallittuaan pitkälti yli kymmenen vuotta), yli 30 vuotta vanha Bodari, joka vieläkään ei suostu ihan hevillä ruokapaikalta väistämään. Tämä karhu lienee monen luontokirjan kuvituksessa mukana! Seuraavassa kuvassa on sitten Nousukas, nykyinen valtias. Sen asema ei ole kuitenkaan kiistaton, sillä säkäkorkeudeltaan kaikkein suurin uros, Silmäpuoli, on useampaan otteeseen haastanut Nousukkaan. Ennen juhannusta Silmäpuoli sai kuvissa näkyvän päävamman muistutukseksi nykyisestä arvojärjestyksestä. Mekin saimme todistaa uutta yhteenottoa, joka tarjosikin muutaman kymmenen metrin päästä kuultuna hurjan äänielämyksen, kun nuo kaksi urosta karjuivat mahtiaan toisilleen. Tällä kertaa äänimittelö riitti ja uusia vammoja ei tullut. Harmi vain, että tämä tapahtui puuston suojassa, kameroiden ulottumattomissa. Kuvaamani pennut ovat Maijan neljän pesueesta, mutta tuolloin juuri sitä pienintä ei Maija kuljettanut mukanaan. Haukkoja ja kotkiakin siellä nähtiin, harmittavan kaukana tosin olivat kuvata!
Ensi kesäksi muuten varasin kaksikymmentä paikkaa viikon 26 lopuksi kahdelle vuorokaudelle, pe-la ja la-su (1.-2.7. ja 2.7.-3.7.). Neljäsosa paikoista on jo nyt varattu. Jos kiinnostaa lähteä mukaan, niin ottakaapa yhteyttä ja tehkää varaus hyvissä ajoin (tässä porukassa mukana ollen saa 10% alennuksen koju- ja majoitushinnoista)!
Hyvä Ilikko. Kuuves ja toiseksi vimmeinen kuva on loistava. Erilainen kuva erottuu edukseen joukosta.
Hienoja kuvia kerrassaan!
Upeitahan nämä ovat jokainen kuva! Mielestäni useat eri yhteyksissä näkemäni karhukojukuvat ovat vähän tylsiä, mutta näissä on näkemystä, oivallusta ja ideaa.
Kiitos palautteesta, Tero!
Jeps, tuollaisella hyvällä karhupaikalla karhukuvia voi ottaa helposti tuhansia, vaikka kymmeniä tuhansia. Ongelmana on vain se, että suurimman osan ajasta karhut ovat kuono vasten maata, evästen kimpussa, eikä muutaman sellaisen kuvan jälkeen ainakaan kokeneempi kuvaaja sitä samaa enää halua. Homma onkin pääasiassa hyvän kuvaushetken kyttäystä, kuten tietysti paljolti kaikki eläinkuvaus on, kun niiden ehdoilla kuvaaja hommaansa joutuu aina hoitamaan.
Alkukesän vierailulla voisi saada tehokkaampia kuvia, kun kiima-aika sen aiheuttamine temmellyksineen on päällä. Silloin taas karhut eivät paljon syö ja väkeä on kuvattavissa huomattavasti vähemmän, joten huonolla tuurilla saalis jää köyhemmäksi.
Viime kesänähän ei saman kevään pentuja näkynyt yhtäkään, nyt niitä oli meidän paikalla ollessamme liikenteessä peräti kahdeksan, mikä mahdollisti mielenkiintoisempien kuvien lisääntymisen. Kyllä nuo pikkunallet kuitenkin ovat paljon kuvauksellisempia isompiin verrattuna. Kyselin tuoreimmat uutiset Martinselkosesta, ja nyt siellä on kaikkien aikojen ennätystilanne päällä: viisi karhuäitiä ja peräti neljätoista pentua vierailee paikalla! Kieltämättä taas tekisi mieli paikalle!
Viime kerran suurin elämys minulle oli karhujen kohtaaminen ensimmäistä kertaa samalla tantereella ilman kojun suojaa. Kojuille saapuessamme kolme karhua oli jo odottelemassa muutaman kymmenen metrin päässä. Juoksivat tosin karkuun lähestyessämme. Sen sijaan seuraavana aamuna iso uros oli tarkkomassa eväspaikkoja, eikä heti väistänytkään lähestyvää seuruettamme(opas ja neljä kuvaajaa), vaan jopa liikkui viistosti vastaan, hiukan lähestyen meitä. Siinä oli jo lisäjännitystä ilmassa! Opas lähti karhua vastaan, surruutteli akkuporakonetta ja toivotteli sille menoa metsään, ja tätä karhu sitten totteli ja hölkytteli pois.
Ensi kesäksi tein varauksen viikon 26 lopulle, pe-la ja la-su, 20 kojupaikalle, joista jo kuusi on minulta varattu. Jos tuo viikonloppu 1.-3.7.2011 sattuisi ohjelmaan käymään, ja haluja tällaiseen kokemukseen on, niin soitelkaa minulle ja tehkää varaus. Tämän ryhmän mukana saa 10% alennuksen koju- ja majoitushinnoista.
Ajattelin vielä käydä tänä kesänä Kuhmossa, rajavyöhykkeellä Viiksimossa kuvaamassa lähiaikoina (siis vastaavanlainen kojupaikka sielläkin). Siellä on pieni mahdollisuus nähdä ja kuvata karhujen lisäksi suttakin. Jos jotakuta seuralaista kiinnostaa liittyä tälle reissulle mukaan, niin soitelkaapa minulle!
Itkettävän hyvän kuvan sait kontion ja bodarin ärinästä! Oman kuvani samasta tilanteesta ryssin liian pitkällä optiikalla.