Laitanpa toisenkin pulmakuvan näin vauhtiin päästyäni. Toissailtana kävin Vuorilammen jyrkänteen reunalla ja kuvailinkin tietysti. Jykevän kallion pinnalta kameran kennolle taltioitui tällainen kuviosysteemi. Mitenpä tämän selittäisitte syntyneen! Taas tuntuisi, että ei tämä niin kauhean vaikeaa ole, mutta helppohan se minun on tietysti jälleen sanoa!
Vuorilammen jyrkänne kun on minulle niin tutuksi tullut, niin uskallan antaa oman arvaukseni. Kuva on otettu suojaisessa, viileässä ja varjoisassa paikassa, minne ei aurinko juurikaan paista. Lepän viime syksynä painautunut lehti on ollut tai otettu kyseisen kuvion päältä pois. Lehden alle on tiivistynyt vettä, joka sulatessaan on jättänyt kallion pintaan tuollaisen kuvion.
Olipa loistava luonnontieteellinen selitys ilmiölle, mutta eipä kuitenkaan päde tähän nimenomaiseen tilanteeseen.
Lisää yrityksiä!
No voi…eikö edes kuvauspaikan luonnehdinta sattunut..?
No ei ihan täysosumaa silläkään kohdalla. Kyllä tämä kallion osa kesäaurinkoa iltapäivällä/illalla ihan mukavasti saa. Täytyy myöntää, että lehdellä on kyllä jotain tekemistä kuvan synnyn kanssa, mutta lepän lehti se ei kuitenkaan ole ollut.
Lisää yrityksiä!
Näyttäis niin kuin siinä olis joku kalvo. Limaa? Steariinia? Hometta?
Niinpä näyttäisikin! Mutta eipä ole ratkaisu tällainenkaan.
Lisää yrityksiä!
Minusta näyttää, että siinä olisi ollut puolukanlehti. Sitä miten tämä kuvio on syntynyt, en uskalla arvailla 🙂
Kyllä, nyt kun sen sanoit. Ihan selvä puolukanlehti. Puolukan lehti on myös hyvin vahainen sekä melko jäykkä. Ja merkille pantavaa on myös se, että kuvion reunoissa on hieman punaista sävyä/väriä. Mutta kuvion syntymekanismin miettiminen on vaikeaa…
Hyvä, Mika, ja hyvä säestys, Tero. Kyllä kuvaan vaikuttava tekijä oli puolukan lehti. Mutta kuten kuvasta näkyy, jotain oleellista olisi vielä hoksattava, että puolukanlehden tuollainen ilmiasu selittyisi. Luulisin, että piakkoin joku hoksaa jutun ratkaisun!
Jonkun hyönteisen siipihän se siinä ..
A
Ei liity siipeilyyn millään tavalla, Mika ja Tero siis ovat oikeastaan pulman puoliksi ratkaisseetkin, mutta loppusilaus vielä puuttuu.
Olisiko siinä jäljelle jäänyt osa lehdestä, jonka joku on ehtinyt muuten hävittää? Joskus näkee sellaisia hauraita verkkomaisia lähes hävinneitä lehtiä…
Totta, sellaisia olen itsekin nähnyt. Mutta kyllä tämä on sellaiseksi liian läpikuultavan näköinen, eikö vain? Joka tapauksessa, tämäkään ei ollut selitys tuossa kuvassa esiintyvälle ilmiölle.
Vieläkö lisää yrityksiä?
Vielä vinkkinä, että tämä liittyy tavallaan valokuvauksen tekniikkaan, mutta samalla tässä ilmiössä luonnonvoimillakin oli osansa asiassa!
Eivätkö meidän ammattilaisemme muuten tsekkaa sivustoa, heille tämän pitäisi olla mielestäni ”piece of cake”!
No niin, tuli taas käytyä karhukuvausreissussa Martinselkosessa, joten nyt vasta palaan tähän aiheeseen. Eipä ole näköjään tullut uusia ratkaisuehdotuksia, joten kerrotaanpa nyt lopullinen ratkaisun. Eli löysin mielestäni hyvännäköisen, mustan puolukanlehden, ja asetin sen sävyiltään sopivaan paikkaan kalliolla. Kuvailin sitä pilvisellä ilmalla iltahämärissä, joten tarpeellisen syväterävyyden saavuttamiseksi tarvittiin pienen aukon lisäksi pitkää valotusaikaa.
Useastikin luonto puuttui häiritsevästi peliin, itikoita yritti suojauksen läpi ihan liikaa ja lisäksi tuulenpuuskat iskivät kallionkielekkeelle. No niin, nyt jo useampi arvaakin ratkaisun! Tottakai tuuli tempaisi sitten yhden kerran puolukanlehden paikaltaan kesken valotuksen, ja loppuosa valotuksesta piirsi sitten kennolle alta paljastunutta kallion osaa. Näin lehdestä jäi vain tuollainen ”haamukuva” tulokseksi. Meinasin ensin sen delettää pois, mutta sitten arvelinkin kiusata teitä tällä ”pilakuvalla”.
Oikein hyvää juhannusjuhlaa teille kaikille!