Kuopiossa, Vänärillä tuli käytyä kameran kanssa Rockcock-festareilla. Musiikillisesti Eput miellytti eniten, muuten teki mieli enimmäkseen korvatulppia. Kameran kanssa visuaalisen puolen metsästys oli sitten mielenkiintoisempaa! Tässä muutama näyte:
SiiKa ry
Siilinjärven Kamerat ry
Extend
Semmosia Ilkkamaisen vahvoja kuvia, minulle kolahtavat nuo Martti Syrjä ja Mismfits-kitaristi.
Kiitos, Tapsa!
Huomioin tällä kertaa(kolmas kerta lajin parissa), että neliön, ja lähes neliön muotoiset kuvat artisteista miellyttivät silmääni usein. Häiritseekö muuten teitä ketään, jos kuva on lähellä, mutta ei kuitenkaan juuri neliön muotoinen(tätä tuli pohdittua usein ja osan jätin ihan tarkoituksella hieman poikkeaviksi)? Itse en vielä ole päässyt oikein varmuuteen tästä!
Monet bändikuvaajat näkyvät harrastavan innokkaasti kuvausta laajiksella ihan läheltä artistin jaloista(ylöspäin tietysti). Minäkin sitä kokeilin(kuva Eppujen kitaristista), mutta en nyt ainakaan vielä suuremmin tyylille lämmennyt. Jäähän siinä artistin pää jo melko pieneksi! No, vaihtelu toisaalta virkistänee tässäkin lajissa.
Tämä artistien kuvaus on kyllä mielenkiintoista, siinä ei tarvitse yhtään huolehtia mallin ilmeistä, jotka taatusti ovat aitoa tavaraa kunkin lavaroolin mukaisesti. Tuskinpa moni edes valokuvaajia noteeraa esiintyessään. Tai ehkä kuitenkin jotkut sentään, pari bändiä oli nimittäin rajoittanut kuvaajien toiminnan neljän ensimmäisen biisin ajalle. Vai liekö tällainen jotain ”suuren maailman” tyyliä ja oman aseman korostusta!
Voimaa on, totisesti, näissä kuvissa. Muutaman kerran olen itsekin kuvannut bändejä ja se on tosi mukavaa ja kuten sanoit, todella mielenkiintoista. Sitä myös kuuntelee musiikkia aivan erillä lailla kuvatessa kuin pelkkänä yleisönä. Linssin läpi näkeekin aivan eri juttuja.
Tykästyin heti ensialkuun tuohon sini-ihoiseen Mismfitsin kitaransoittajakuvaan. Takaa tuleva valo on yhtälailla pääosassa kuin itse mies. Kieltämättä tuo kameran valmis kuvamuotti vaikuttaa aivan liian paljon kuviimme. Neliöt ja liki sitä olevan ruudut ovat hyviä tässä yhteydessä. Pitääpä katsastaa omiakin kuvia jatkossa uudella sapluunalla.
Martti Syrjän kuva on aivan mahtava!
Jeps, kyllä tuo kuva Martista on omakin suosikkini. Varmaan moni saattaa arvatakin, mikä kappale tuossa on meneillään, kun hauistaan noin pullistelee.
Ja katsokaa tuota suupieltä, miten sen voikin vetää noin tyylikkäästi yläviistoon! Jos tuosta ei hehku esiintymisen nautinto, niin mistä sitten! Parit kuperkeikatkin veti lavalle pitkin pituuttaan loppuasentoon. Huippumenoa!
No kylläpä on mahtava ja tunnelmallinen setti! Wau! Enpä muista milloin olisin nähnyt yhtä säväyttäviä keikkakuvia.
Kiitos, Jonne! Kyllähän siellä sulkimen piti eräskin kerta räpsähtää, että niistä lukuisista kuvista sitten katsottavaa kokoelmaa kasaan saa. Eipä tule monessa kuvauslajissa näin paljon karsittavaa materiaalia. Valot muuttuvat nopeasti, välillä artistilla on melkoisesti liikettä vähässä valossa jne jne.