Hei!. Palasin tuossa Pohjanmaalta remonttilomalta. Laitettiin velipojan kanssa äireelle tupaa komiampahan kuntohon. Loppumetreillä apuun ehti myös entinen poikaystäväni ja valmista tuli. Eikun vanhat kaffipannut paikoilleen! Kuvat ovat sellaisenaan, muutamista poistin enimpiä törkylikaisen kennoni töyhniä ja suoristelin – remonttireiskattarena kun ei aina ehdi sihdata kaikkea suorilleen, kun toinen käsi pitelee kipsilevyä paikallaan ja toisella ottaa kuvia. Paljonhan näitä on, mutta rohkenen heittää nyt enemmänkin.
Ulla
Siinä on sitä tekemisen meininkiä, ja turhista työsuojelupykälistä välittämättä!
Ja ai että tuo viides kuva on filosofispohdiskelevaisessa väriharmoniassaan lähes täydellinen. Tuo sininen vaate taustalta pois ja äiteelle ruskeat töppöset jalkoihin, niin kuvittelepa ite!
Ja tuo etualan pöytäliinan suojaus kun olisi hiukan enemmän pettänyt, niin vielä paremmin iskisi tuo liinan raidan ja äiteen ruutupaidan sävyjen täydellinen natsaaminen! Ja ehkä sommittelullisesti vielä tuo vas. etunurkan tuolinselkämys kokonaan näkyviin, niin huh, huh, kun osui ja upposi syvälle! Olisi ollut kova sana tämän kuun kisassa, täydellinen NÄKYMÄ!
Hyviä kuvia ja hyvä että laitoit useamman. Erityisesti pidän…kaikista.:) Meinasin sanoa, että maitopurkeista, mutta sitten katselin vielä uudestaan muitakin ja kyllä nuo työkuvat ovat myös ihan mahtavia.
Homma käy ja henki haiseee tuumattiin rakennuksilla. Paljon se vaatii työtä ja uskoa että tuloo komia. Mukavia, elämänmakuisia kuvia. Niitä aiemmin väheksytyn ja nyttemmin katoavan albumin helmiä, hyvin sommiteltuja muistikuvia.