Ensimmäisestä tykkään. Tummanoloinen metsäosiltaan, mutta taivaan valotus oikein sen jo vaatiikin ja sävymaailman näin pelkistyminen lienee kokonaisuuden kannalta vain parempi! Ja toki herkut enemmän löytyvätkin taivaasta ja sen heijastuksista, rantaosat sitten tukevat asetelman rakentamista, mikä tässä mielestäni oikein hyvin toimii. Todella nautinnolliset nuo heijastukset, täytyy sanoa!! Ja rajauksen teko hiukan panoraaman suuntaan tukee kerrontaa!
Toinen kuva on mielestäni perussiisti näkymä, myös mukavine heijastuksineen. Mutta kun tuo ensimmäinen on tullut namutellen nautiskeltua, niin tämä toinen jää kyllä täysin sen varjoon.
Tuossa ensimmäisessä muuten kamera on saattanut ollakin täysin vaaterissa, mutta loppukäsittelyssä olisi ollut ehkä hyvä hieman kallistaa kuvaa niin, että keinohorisontti olisi tullut suoraksi. Nyt kun se on yuolla tavalla, niin pakostakin tulee ajatus, että pakeneeko vastaranta viistosti noin, vai onko kyse kameran virheasennosta.
Tapsa
Hyvää palautetta, Ilkalla on tarkka silmä ja kokemusta. Tuo sävymaailman makeus = valotus onkin ihan oma juttunsa. Kuvaa varten on valkotasapaino säädetty kortista ja perusvalotus tulee harmaakortin antamista arvoista. Sitten tulee vastaan kameran dynamiikka, muutos valotuksessa polttaa taivasta puhki tai lyö veden heijastukset tukkoon. Melkoista säätämistä. Kamera lienee ollut suorassa mutta persepektiivi tekee tepposet.
Hyvän kuvan tekemisessä on haastetta, niin kameran takana kuin koneellakin.
ulla
Heo, Tapsa!
Hieno kuva tuo ensimmäinen, nimenomaan ensimmäinen. Se aivan henkii sellaista mitä ennen sanottiin ”lauantai-illan rauhaksi”. Tuoksuu kesää ja linnut laulavat iltalaulujaan. Mukaansa imaiseva kuva, jota katselen mielelläni.
Hanna
Minäkin pidän tuosta ensimmäisestä enemmän. Metsäiset rannat sulkevat kuvan mukavasti ja tekevät tunnelmasta intiimin. Ehkä tähän sopisi myös se vanha tuttu ”ilma kuin morsian”….:)
Ensimmäisestä tykkään. Tummanoloinen metsäosiltaan, mutta taivaan valotus oikein sen jo vaatiikin ja sävymaailman näin pelkistyminen lienee kokonaisuuden kannalta vain parempi! Ja toki herkut enemmän löytyvätkin taivaasta ja sen heijastuksista, rantaosat sitten tukevat asetelman rakentamista, mikä tässä mielestäni oikein hyvin toimii. Todella nautinnolliset nuo heijastukset, täytyy sanoa!! Ja rajauksen teko hiukan panoraaman suuntaan tukee kerrontaa!
Toinen kuva on mielestäni perussiisti näkymä, myös mukavine heijastuksineen. Mutta kun tuo ensimmäinen on tullut namutellen nautiskeltua, niin tämä toinen jää kyllä täysin sen varjoon.
Tuossa ensimmäisessä muuten kamera on saattanut ollakin täysin vaaterissa, mutta loppukäsittelyssä olisi ollut ehkä hyvä hieman kallistaa kuvaa niin, että keinohorisontti olisi tullut suoraksi. Nyt kun se on yuolla tavalla, niin pakostakin tulee ajatus, että pakeneeko vastaranta viistosti noin, vai onko kyse kameran virheasennosta.
Hyvää palautetta, Ilkalla on tarkka silmä ja kokemusta. Tuo sävymaailman makeus = valotus onkin ihan oma juttunsa. Kuvaa varten on valkotasapaino säädetty kortista ja perusvalotus tulee harmaakortin antamista arvoista. Sitten tulee vastaan kameran dynamiikka, muutos valotuksessa polttaa taivasta puhki tai lyö veden heijastukset tukkoon. Melkoista säätämistä. Kamera lienee ollut suorassa mutta persepektiivi tekee tepposet.
Hyvän kuvan tekemisessä on haastetta, niin kameran takana kuin koneellakin.
Heo, Tapsa!
Hieno kuva tuo ensimmäinen, nimenomaan ensimmäinen. Se aivan henkii sellaista mitä ennen sanottiin ”lauantai-illan rauhaksi”. Tuoksuu kesää ja linnut laulavat iltalaulujaan. Mukaansa imaiseva kuva, jota katselen mielelläni.
Minäkin pidän tuosta ensimmäisestä enemmän. Metsäiset rannat sulkevat kuvan mukavasti ja tekevät tunnelmasta intiimin. Ehkä tähän sopisi myös se vanha tuttu ”ilma kuin morsian”….:)