Tällaista on minun kevääni. Lisääntyvää valoa, ensimmäiset itikat kosteikoissa ja lumilaikkuja kuusikoiden varjossa. Nuo kalliot sammalineen
ja kuusimetsien hämäryys kiehtovat. Kuvien laatu on…no….valoa rajallisesti + Pentax kohisee + kittizoomi. Mutta kyllä noista asia selviää.
Tapsa
Ihana tutkimusmatkaaja! Tykkään tosi paljon tuosta jälkimmäisestä. Koiralle voisi piirtää ajatuskuplan: ”Pääsisinkö…uskaltaisinko….jos kuitenkin kokeilisin?!”
Leppoisat kuvat, kevätmetsä tuoksuja ja ääniä täynnä. Tämmöiset kuvat riittävät minulle, eikä yhtään haittaa, vaikka ne olisi kuvattu tulitikkulaatikkoon tehdyllä neulanreikäkameralla viisreen sijaan. Risulaatiot ovat tärkeämpiä näissä Tapsan ja Hannankin kuvissa kuin resulaatiot. Hyvä hetki, kiva sommittelu, kuvan kerronta ja kuvaajan oivallukset ovat kittejä ja punarenkaisia optiikkoja tärkeämpiä. Blogissamme ehkä ihan oikeasti vinksahtaa välillä tämä meno välineisiin eikä kuviin.
Kiitos molemmille kuvistanne.
Ulla