Moiksista ja terveiset Paistunturin erämaasta minunkin osalta. Kuvia otin huomattavasti vähemmän mitä yleensä patikoidessa olen ottanut. Pahin ”digiviehätys” on sopivasti karissut pois, mutta toivottavasti kuvissa näkyy erämaan säiden vaihtelut. Tuntee itsensä avuttomaksi kun ei ole suojaa sätkänkäärimiseen 🙂 
Moro!
Upeaa kamaa, todella. Mukana on todella upeita maisemia, fiilistä, kylmyyttä, liikettä, elämää ja kaikkea. Matkaan on kyllä todellakin mahtunut monenlaista varmaan, ja hyvin olet kyllä saanut eri tapahtumia ja sääoloja taltioitua. toimii ..!
Tuollaiset extremeolosuhteet aiheuttanevat kuvausta ajatellen melkolisia rajoituksia, ja kaikkea mahdollista tuolla ei varmaankaan valokuvauksen ehdoilla ruveta säätämään. Eli seuraavat olkoot näin ollen mitä suurimmassa määrin spekulaatio-osastoa.
Mutta entäpä, jos ykköskuvassa koirat olisi saanut aseteltua kuvaan etualalle vasemmalle, ja kakkosessa vastaavasti etualalle oikealle – huimasti tehoa lisää!
Kolmosessa(karuuden, kylmyyden ja viiman tuntu tavoitettu hyvin) on tasapainoa korjattu nostamalla aika lailla painavampaa oikeaa reunaa ylöspäin? Kyllä kai näillä kamerakallistuksilla voi luoda kuvaan dynamiikantuntua, itse en kyllä tekniikkaan ole koskaan ihastunut. Liekö tämäkin vanhanaikaisuutta, mutta mielestäni horisontin on oltava suorassa. Tuossa seiskakuvassa kallistus tuntuu kaikkein luontevimmalta, voisi ajatella vaikka, että siinä kuvaajakin on liikkeessä, ja kamerakin heiluu tarpomisen tahtiin…
Tuo nuolukuva on tosi hyvä, ja vielä parempi sen jälkeen, kun jälkirajauksella ottaa siivut pois ylä- ja oikeasta reunasta(vaalea viiru pois ylhäältä ja kappale x:n reuna pois oikealta).
Kuutoskuvassa tuo koira on jälleen mahtavan kuvauksellinen hienoine naamioineen! Kuvassa on herkullinen valo ja mahtava tausta! Mielestäni kuitenkin kuva olisi pitänyt ottaa hiukan ylempää, jolloin taustalla siintävä järvi irtoaisi koiran selästä, samoin koiran korvat irti horisonttiviivasta. Ja tässä ainakin horisonttia pitäisi suoristaa!
Kammi- ja lampikuvissa hyvä sommittelu. Viimeisessä metsä menee pakostikin tukkoon, kun tärkeämpi vesiaihe valotetaan oikein.
Kyllä kuvista välittyy, että Lappi on oma lukunsa Suomen moni-ilmeisessä luonnossa. Tuolla luonto hallitsee ihan eri tavalla kuin täällä etelämmässä, ja ihmisen osaksi jää sopeutua!
”…riekon jalka kun jättävi merkin…” tai ”…yks vain vastaus on Lapin kesä…” kylläpä oli upeita kuvia, kaikenlaisia tunnelmia alkaa nousta mieleen, kiitoksia.
Tapsa
Jipii,, Mika!
Olen aina fanittanut sinun kuviasi ja tämän jälkeen vieläkin enemmän. Aivan upeita, pelkistettyjä kuvia ja tuo selviytya on tuosta sarjasta ehdoton lempparini! Täyttä selviytymisen tunnelmaa. Oot sinä kuule hyvä!
Vallan alkaa tehdä mieli kohti pohjoista. Kiitos näistä kuvista, Mika.
Ulla