Vanha hdr

HDR

Tässä on vanha, Photomatix-ohjelmalla luotu hdr. Kuten aiemmin mainitsin, täyssävyinen alkuperäisdia on skannattu kolmeen kertaa, ali- oikein- ja ylivalotettuna ja sitten kasattu hdr:nä. Näkyvä hyöty oli kontrasteissa, kuvan tumman ja vaalen pään auettua kolmiulotteisuuden vaikutelma eli syvyys lisääntyi. Osansa on tietysti myös kuvan kapealla syväterävyysalueella.

Nyt kun tuota joskus -90 luvulla otettua ja 2009 skannattua kuvaa katselee niin on se valokuvaustekniikka kehittynyt todella paljon.
Tosin, hyvällä lasilla kuvattu, oikein valotettu ja kunnon projektorilla heijastettu diakuva on sävyiltään ja piirroltaan huippuluokkaa.
Mutta se oli analogiaa, nyt eletään digiaikaa.

5 vastausta artikkeliin ”Vanha hdr

  1. Tapio Nykyri

    Useimmiten oltiin Patvinsuon kansallispuiston maisemissa, muistelen että näin oli myös tässä kuvassa.

    Juho näyttää kuvaavan manuaali-Nikonilla, filminä Velviaa ja statiivina raskain Benbo tanakalla kuulapäällä. Niillä tapasi pärjätä huonommissakin olosuhteissa.
    Canon, Velbon ja Agfa olivat kotipensaissa kuvaavien merkkejä, samoin alle kymmenen kilon kamera-jalustayhdistelmät.
    Maastopuku oli Sastalta tai Valtion varustekaupasta hankittu pellepuku, Fjällräven sopi vain keikarointiin tai talonvaltaajille.
    Kumisaappaat piti myös olla, vaelluskengissä kulkivat ne joilla oli lattajalat tai huono peruskunto. Tylsä puukko oli hävettävä asia, samoin kuin se että kävi nukkumaan kun muut vielä valvoivat. Kahvi juotiin suoraan kattilasta, paritansseja ei tanssittu eikä reppuun pakattu perunalastuja tai hiilihapollisia virvoitusjuomia.
    Huippulaadukkaita dioja katseltiin vain jos projektori oli Leiz pradovit tai Kodak-carousel
    Kursivoitu osuus on huumoria :)

  2. MarkkuU

    Tapio luo kuvalla ja tekstillä nostalgiatunnelmaa, ja tätä wanhojen partojen analogia-aikojen kuva-aarteilua ja pärinää on mukava nähdä ja lukea. Muutamat kameraseuralaisistammekin ovat eläneet vain digiaikaa ja heille mm. diafilmeily lienee tuntematonta puuhastelua.

    Kyllä Juho-kuvassa on kontrastit kohillaan ja tukkopaikkoja ei näy. Nykytekniikka näköjään puree digimuunnosten värkkäilyyn.

    Ennen muinoin on Juhokin tietty tarvinnut Benbon raskassarjalaista, kun veeärrät, iiässät ja ooässät olivat vasta tulevaisuutta. Niin ja sadeasut olivat gore-texin sijasta Rukkaa tai vastaavaa hikimateriaalia, jotka kastelivat sitten sisältäpäin pitäessään sadeveden ulkopuolella. Kumisaappaat olivat ennen KUMIsaappaita eivätkä nykyisiä kuttaperkkaisia kuminkaltainensaappaita, jotka kestävät kävellä korkeintaan vuoden verran ennen kuin pykivät reikäisiksi. Tylsän puukon ohella toinen hävettävä asia oli, jos ei osannut tehdä nuotiota maastossa. Hävettävää oli myös, jos ei maistunut Boston, Colt, Northstate, Kent tai Marlboro. Kuvausmestoille sotkettiin polkupyörällä, paremmissa piireissä mestoille riennettiin Tunturi-, Hopeasiipi- tai Solifer-mopedilla. Autot olivat vain elvistelevien kulkupelejä. Kuvausreissujen kuulumiset soiteltiin kavereille iltasella – jos silloinkaan – kotikonnuille palaillessa tai lähetettiin kaverille reissuseikkailusta kirje. Ennen oli ennen.

  3. tapio

    Kännyköihin suhtauduttiin pitkään hyvin varauksella, vain juppi istuu puhelimessa niin että muut näkevät. Yeensä soitettiin ja kerrottiin kotiväelle että perillä ollaan, lyhyesti ja korostetun asiallisesti. Sitten puhelin kiinni ja reppuun, turvapuhelimeksi. Eikä Lieksan korvesta, rajan pinnasta, kyllä löytynyt kenttiäkään. Kerran kaveri käveli pitkin metsiä kännykkä ylös ojennetun käsivarren päässä ja huusi että ”kohta suattaa katketa kun ei oo kenttiä”. Suatto olla vastarakastunut, muuten ei ois kyllä ilennä metästä soitella. Tosimiehet ei oo mitään tk-miehiä 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *