14 vastausta artikkeliin ”Vilukot

  1. TeroP

    Vilukko on mielestäni yksi kuvauksellisimmistä kasveista. Sen kukinto on niin mielenkiintoinen yksityiskohtineen.
    Alarivin viisi ensimmäistä kuvaa ovat erittäin hienoja huippuvaloineen ja kaikkine visuaalisine puolineen, itikkakuva on superhieno!! Useamman kasvin yhteiskuvissa haastavuutta taas riittääkin taustojen ja syväterävyyden kanssa. Veikkaan, että tämän kuvasarjan useammassa otoksessa on pitänyt himmentää paljon, ainakin f11, jos ei enemmänkin. Siitä huolimatta useamman kuvan taustat on saatu, ei yksivärisiksi tai sekaviksi vaan miellyttäväksi. Koko kuvasarjan yhtenäiset sävyt sopivat myös hienosti jokaiseen kuvaan! Ainoa mitä itse olisin yrittänyt tehdä eri tavalla kuvissa 3-6 on se, että olisin siirtänyt kameraa sivummalle tai kuvannut vähän kauempaa, jotta olisin saanut taka-alan epätarkat vilukot hieman irti itse pääkohteista. Yrittämiseksi se oli saattanut jäädäkin, mutta sellainen ajatus kuitenkin.

    Osasinkin jo vähän odottaa Markun vilukkokuvia näytille. Kiitokset maittavasta vilukkotutkielmasta!!

  2. Ilkka Kokkonen

    Joopa, kasvikuvaus on erittäin haastava laji, vaikkei kohteet juuri karkuun pääsekään. Itse melko harvoin otan kasvikuviini näin isoa osaa kasvista, saatikka kasviryhmiä, juurikin taustojen hallinnan takia. Enemmän biologin näkövinkkelistä kuvaava Markku on kylläkin onnistunut monesti hienosti yhdistämään visuaalisuuden ja lajin ominaisuuksien kuvaamisen.
    Tässä sarjassa useamman yksilön ryhmät jättävät minut ”no-joo-ajatuksiin”. Mutta kun ilmaisu pelkistyy ja päästään vilukon yksityiskohtiin, niin kulmakarvat ovatkin ihan eri asennossa. Ykkösen asetelmasta tykkään, aukkoa olisi kuitenkin voinut isommalla käyttää.
    Mutta ysi ja kymppi ovat nannaa juuri noin, ai kun tykkään! Ysissä on asetelma kohdallaan ja tilanteessa on hienosti käytetty hyväksi jostain taustalta löytyvää pistemäistä valolähdettä. Kympin vastavalo on taas niin nammm…
    Valokuvaajan kesävihollista on Markkukin käyttänyt hyväkseen 12. kuvassa, itselläni on melkeinpä kaikissa kesän kasvikuvaustilanteissa tullut mukaan myös jonkinlainen itikkaversio. Sananlaskun mukaan: ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin! Joo, kyllä tuo eläinkuva menee top kolmeen.

    Terolle, että kannattaa käyttää kuvan järjestyslukuja, nuo rivit kun jakautuvat ihan eri tavoin eri näytöillä katseltuna (esim. minun näytölläni alarivissä näkyy tästä sarjasta vain viisi kuvaa).

  3. henrye

    Markulla on kasveissa paljon samanlaista kuvausideaa kasvien suhteen kuin itselläni (tosin paljon paremmin tuloksin). Yritän usein juuri samalla tavalla saada profiilikuvaa ja mielellään sävyin. Se on haastavaa. kukan valkoisuus aiheuttaa itselleni vielä lisää ongelmia, mutta ei näkojään Markulle. Kukka no 10 on kympin kuva. Valo on suorastaan maaginen. Itikkakuva on myös hieno.

  4. TeroP

    No niin, en tullut ajatelleeksi tätä Ilkan mainitsemaa kuvien jakautumista eri näytöillä. Eli ne alarivin viisi ensimmäistä kuvaa ovat minun näytölläni otokset 8-12.

  5. MarkkuU Artikkelin kirjoittaja

    Kiitokset kommenteista. Kasveissa on todellakin omat kuvaushaasteensa ja sehän tekee hommasta mielenkiintoista. Tässäkin kuvaustappelussa tuli mm. rähmällään rönöttäessään kasteltua tekstiilinsä masupuolelta jos ei kunnolla niin kummiskin. Pinoamistekniikan taito olisi ollut mukava hallita monessa kuvassa, mutta tuo taito ei ole vielä omissa hyppysissä. Aukot olivat pääosin luvuissa f11-f16. Tuo ”pistemäinen” valolähde, jota vasten kasvia on suoraan sohittu kolmessa kuvassa, on taustalla olleen pensaikon latvoja hipova laskeva aurinko. Itikkaversioon sain onnella kukkaan einehtimään tupsahtaneen koirashyttysen (koiraan runsaskarvaiset tuntosarvet näkyvät alkuperäisessä kuvassa), joka edustaa tätä ei-pistävää sukupuolta.

  6. ilkkak

    Joopa, ilman sopivaa kärsimistä harvoin saa kunnon kasvikuvia. Kuvauspaikalla voi silloin olla kurjaa, mutta jälkeenpäin on mukava muistella uhrautumistaan.
    Pinoaminen ei kenttäolosuhteissa kasvien kohdalla monesti varmaan onnistu, harvoin on niin täydellisen tyyntä. Poikkeus sääntöön oli se yksi kerta Jannen kanssa, kun hän onnistui pinoilemaan ne mainiot tikankonttikuvat ja minä otin niistä teräviä kuvia reilun kymmenen sekunnin valotusajoilla.
    Vai ei se elukka ollutkaan vihollissorttinen tuolla kerralla. Viime kesänä yhden kuvaamani kieloyksilön lehdille ja kukille asettautui enimmillään kuusi itikkaa, kuinkahan monta niitä lienee ollutkaan välittömästi minun kimpussani…tuotakin mukava muistella näin jälkeenpäin!

  7. Ilkka Kokkonen

    Soo, soo, Janne. ”Tässä sarjassa useamman yksilön ryhmät jättävät minut “no-joo-ajatuksiin”” Näin itse itseäni lainaten todistan, että en moittinut, vaan kuvailin vain omaa rankingiani.
    Ja on muuten ihan totta, mitä totesit tuosta rytmistä. Kun katselee kuvaa juuri tuon termin suhteen, niin siihen löytyykin uutta ulottuvuutta ja mielenkiintoa. Itse katselin sitä ryhmälajikuvana kommentoidessani…näin näistä kannattaa kommunikoida ja laajentaa itse kunkin todellisuutta!

  8. SaaraK

    on nää niin mielipideasioita, onneksi! :)

    olin juuri tulossa sanomaan miten 2. ryhmäkuva valonsa(!), sävyjensä, asettelunsa, rajauksensa ja yleisen tunnelmansa ansiosta edustaa juurikin sitä mistä pidän valokuvissa. ihanan fresh – semmoinen mitä ei monesti näy. olen korviani myöten täynnä kliseisiä ”hyviä kuvia”, joissa persoonallisuus on sivuseikka. tästä esimerkkinä voisin sanoa ensimmäisen kuvan, joskin se varmasti täyttää oikeaoppisen hyvän kuvan kriteerit. olen kai kapinoiva kaavojen rikkoja, kun en liian pelkistetyille (ja ennalta-arvattaville) kuville niinkään syty. olen tosin muissakin mielipideasioissa yleensä ”enemmän on enemmän” -tyyppiä.

    tiivistettynä: tosi hyvällä hetkellä oot saanu nää kuvattua, voittaa semmoset normaalit lajikuvat (omasta mielestäni!) 100-0 :)

  9. Ilkka Kokkonen

    JA NIIDEN MIELIPITEIDEN PITÄÄ MEILLÄ NÄKYÄ JA KUULUA!

    Hienoa, Saara, että tulit takaisin kuvioihin. Tällainen arkailematon mielipiteidensä esittäminen on juuri sitä, mitä seurassa tarvitaan. Itse esitän mielipiteitäni monesti hyvinkin vahvasti, mutta niin mielestäni pitää tehdäkin (vaikka joku joskus on tätä arvostellutkin). Ja niin pitää mielestäni tehdä kaikkien muidenkin, ihan jokaisen seuralaisen, jolla vahva mielipide on! Näin keskustelu rikastuu ja uusia näkökulmia löytyy, ja synteesinä tulee uutta oppia…oppia ikä kaikki!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *