7 vastausta artikkeliin ”Mikä on hyvä valokuva?

  1. Erkki

    Niin, ennen oli hyviä kuvia, diakuvia. Naps, kuva oli siinä rajauksineen, väreineen ja kohteineen. Nyt suurimmalla osalla, hyvä kuva on se, joka on tuvan lämmössä väännetty mieleiseksi. …”Hyväksi kuvaksi”…

  2. Tapsa

    Valokuva on subjektiivinen kokemus. Hyvä valokuva herättää tunteita. Erittäin hyvä kuva jää mieleen elämään ja sen äärelle palaa toistuvasti.

  3. HeikkiP

    Muistatkos Tapsa, kun kerran kysyin sinulta, että mikä se hyvä kuva on.
    Vastasit, että ”hyvä kuva vastaa sitä mielikuvaa, joka kuvaajalla oli kuvaa ottaessaan”.
    Itse aina mietin kuvan kohdalla, että voisinko ripustaa sen seinälle ja katsella sitä pidemmän aikaa. Jos se siltä tuntuu, niin siinä on silloin hyvä kuva – minun mielestä.

  4. TeroP Artikkelin kirjoittaja

    Hei Erkki. Kyllä digikuviakin voi kuvata samalla logiikalla, etenkin jos kuvaa jpg-formaatissa.
    Toiset säätää kuvia enemmän tai vähemmän. Kyllähän jokainen voi niitä säätönappuloita käännellä ja väännellä. Mutta myös se vaatii taitoa, perehtymistä ja näkemystä, luonnollisesti…niinkuin kaikki jutskat. Itse en osaa tehdä kuvaan kuin perus-säädöt, ja se riittää minulle. Siikassahan on todellisia taitureita ja asiaan perehtyneitä. Mutta ymmärrän kyllä tuon sinun pointin hyvin! Ihan hyvä pointti!!

    Muistelen, että ainakin Tapsan kanssa oli puhetta viimevuonna piirikisakuvien pohjustustalkoissa aiheesta hyvä kuva. Muistaako Tapsa paremmin? En nyt muista ihan sanatarkkaan sitä keskustelua, mutta hyvän valokuvan määrite oli suurinpiirteinen seuraavanlainen. Usein hyvä kuva on helppo huomata. Se erottuu hyvin joukosta, joko visuaalisen näyttävyytensä, sopivasti pelkistettynä kuvana tai esimerkiksi erilaisuutensa vuoksi (Ei tavanomainen, ei tyypillinen). Hyvään kuvaan ihastuu helposti. Ajan kuluessa siihen voi myös kyllästyä yhtä helposti.
    Erinomaisen kuvan määrite oli sellainen, että kuva ei välttämättä heti aukeakaan katsojalleen. Eli ei välttämättä mikään helppo tapaus. Mutta kuvassa on jotain, joka sinut palaamaan aina uudestaan kuvan äärelle. Ja löydät kuvasta kokoajan uusia puolia. Kuva vaan paranee, kun aikaa kuluu.

    Eli periaatteessa sama pointti tuli esille teidän kommenteistakin.

  5. Tapsa

    Muistan keskustelumme ja sen miten se edetessään tarkkeni koko ajan. Uskon että näillä suunnilla on jonkinlainen totuus olemassa.
    Erkin mielipidettä arvostan myös, diakuvaus oli todella vaativa laji ja sen hallitseva voi sanoa homman osaavansa.
    Itse koen olevani enemmäkin mustavalkomies ja dokumentoija kuin yksityiskohtien näkijä.
    Tämän huomasin kun kävin läpi dia- ja mustavalkonega-arkistoani. Siellä on mieletön määrä kuvia perheestä, sukulaisista ja kavereista. Sekä työpajoista jne. Aika usein sommittelukin on ainakin sinnepäin.On kiva scannata noita kuvia ja lähettää asianosaisille. Kolmisenkymmentä vuotta sitten otettu kuva piristää kummasti nykyistä ikämies- tai -nainen-sarjalaista.

  6. Erkki

    …Kyllä digikuviakin voi kuvata samalla logiikalla, etenkin jos kuvaa jpg-formaatissa.

    Niin voi, pyrin niin tekemäänkin. Kuvien käsittelyssä ei ole mitään väärää, jos tietää rajansa. Mutta jokainen meistä on huomannut, kuinka maailma on muuttunut värikkääksi ja tunnelmalliseksi, oli aamu, päivä, ilta ja varsinkin yö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>