KETÄS ME OLLAAN/ ILKKA MARKKANEN & TERO PELKONEN

   

Löytyi muutama kuva meidän yhteisiltä kuvausretkiltä. Ekakuvassa Tero on vasemmalla ja Ilkka oikealla. Harrastamme molemmat pääasiassa luontovalokuvaamista. Koska olemme molemmat aloittelevia kuvaajaharrastajia, niin kuvausaiheet eivät usein olekaan luonnon ulkopuolelta. Jos hyvin käy, niin kuvausaiheet saattaa jatkossa myös monipuolistua.

6 vastausta artikkeliin ”KETÄS ME OLLAAN/ ILKKA MARKKANEN & TERO PELKONEN

  1. Ilkka Kokkonen

    Joopa, onneksi olen vielä onnistunut tavoitteessani, etten haksahtaisi syvemmin lintukuvaukseen. Kun dineroa on jo näilläkin virityksillä ihan ”kiitettävästi” harrastukseen palanut, niin noilla kiinteillä pituuksilla sitä palaisi taas iso porras lisää!

    Ja sitten on taas ihan pakko antaa kritiikkiä! Ja taas menee kaverille kehuja, hyi minua! Tero kun näyttää tässä kyntensä muutenkin, kuin lintujen taitajana. Toiminta/henkilökuvausote kun miellyttää kovasti näissä esimerkeissä (oletan siis, että kakkonen ja nelonen ovat Teron Nikonista).
    Huomioitko Tero kuvaustilanteessa rajaillessasi (epäilen kyllä, ettet…), miten kakkoskuvassa taustametsä tukee kaverin vehkeen muotoja? Mukava yksityiskohta joka tapauksessa. Ja etualan osittain kuvaajan peittämät heinät eivät ole häiriöksi, vaan korostavat homman kyttäysluonnetta.
    No heh, jos ihan pilkkuihin käydään, niin ihan himpan verran jos oma kamera olisi ollut oikeammalla, niin se etualan heinä ei olisi osunut juuri silmän kohdalle (todennäköisesti sitä heinän asemaa ei ole pystynyt edes etsimestä epäterävyyden vuoksi näkemään, nämä osumathan aina menevät tuurin piikkiin). Siis tykkään!
    Ja nelosessa, luontokuvaajan muotokuvassa, ei mielestäni ole ollenkaan välttämätöntä, että kohde katselisi kameraan, vaan mies siinä liikkuu luonnossa katse johonkin mielenkiintoiseen kohdistettuna. Tykkään kovasti!
    Teron ei juuri enää tarvitsisi (vaikka vaatimattomuus kuinka kaunistaisi) korostaa aloittelijuuttaan. Lapsilla kehitysikä voi erota paljon biologisesta iästä. Samoin kuvaajan kehitysikä harrastuksen ”biologisesta” iästä, mistä siis tässä taas esimerkkiä.

    Kaiman ottama potretti Terosta on perusdokumentti harrastustilanteesta, jossa ympäristö tulee hyvin huomioiduksi ja kaverinkin ihan hyvin tunnistaa.
    Teron kannalta kuitenkin tilanne on ollut liiaksi myötävaloon, auringon häikäisy näkyy ilmeessä. Lisäksi tuossa asennossa löytyy taustasta linjoja, jotka ”leikkelevät” pään ja hartian seutua (erittäin yleinen tilanne, joka on aina hyvä tiedostaa ja mahdollisuuksien mukaan välttää).
    Tuossa olisi ollut mielestäni sekä tilanteen, että sommittelun kannalta perusteltua, että Tero olisi nöyrästi polvistunut ja kaima olisi astunut hieman vasemmalle ja lähemmäs. Tällöin vesiaihe olisi tullut yhtenäisemmäksi taustaksi luontokuvaajalle (noiden taustakivien kanssa olisi tietysti pitänyt olla tarkkana). Kuvauspaikkaa ei tällöin tietenkään yhtä hyvin tunnistaisi, mutta kuvaajan muotokuva ja esittely tässä toimisi paremmin.
    Mutta vaikka rajaus paikan esittelyn kannalta haluttaisiin suurinpiirtein noin, niin kuvaajan asento toinen polvi maassa parantaisi mielestäni kokonaistulosta. Pannaanpa vielä lopuksi hymiöitä, että ilmaisuni luonne välittyisi :-) :-) :-)

  2. Tapsa

    Näin se homma etenee, henkilöt voi kuvata näinkin, on tosi kiva idea. Kuvat ovat hienoja. Ja onpa jätkillä tosi pitkät putket, itselleni vajaan kuudensadan 21 mm lasi on jo pitkän harkinnan alla. No tosin en näitä metsälintuja kuvaakaan, mieluummin katuvarpusia:) niihin riittää lyhytkin lasi.

  3. TeroP

    Tästä meijän kuvatekstistä tuli esille tämä aloitteleva kuvaajaharrastaja. Tultiin Ilkan M:n kanssa siihen tulokseen, että ollaan vielä aloittelija kuvaajaharrastelijoita, koska osa tästä Siikan porukastakin on valokuvannut jo vuosikymmenten ajan. Osittain sen vuoksi laitoimme kuvatekstiin tällä tavalla. Suhteellinen kysymys, mutta kun aikaa kuluu, niin ollaan jo konkareita. Minun pitää edetä tässä pikkuhiljaa aloittelijasta, harrastelijaksi ja siitä sitten harrastajaksi. Koska ei siitä montaa vuotta ole, kun en osannut eka digikameralla kuvata kuin automaattiasetuksilla. Muistan sen, kun kuvatessani säpsähdin aina välillä, kun kameran salama räpsähti ylös. Ja noiduin, että mitä hittoa tämä kamera temppuilee. Manuaalista selvisi kameran teknisiä puolia paljon, se kannattaa tsekata huolella.

    Tuohon Ilkan kysymykseen kakkoskuvan rajaamisesta ja sommittelusta: Täysin oikessa olet. Kuvaustilanteessa huomasin taustan metsän, mutta en kiinnittänyt tähän mainitsemaasi toistuvuuteen mitään huomiota. Vasta jälkeenpäin huomasin kuvasta, että taustan metsä jäljittelee obiskan linjoja. Eli tämä yksityiskohta tuli vahingossa.

    Tätä muotojen toistuvuutta tykkään käyttää paljon makro-ja kasvikuvauksessa. Täytyypä jatkossa huomioida tämä mahdollisuus kaikessa muussakin. Kuvan tausta ja sen kuviot/muodot kannattaa näköjään huomioida jo kuvaustilanteessa.

  4. Tapsa

    Kyllä se vaan on niin että vuosikymmenten(kään) harrastaminen ei tuo vahvaa kuvallista ilmaisukykyä jos sitä ei alunperin ole. Sommittelemaan voi opetella mutta silti. Tekniikka on sitten ihan oma juttunsa, sitä oppii kuka tahansa jos vain jaksaa opetella.
    Kun koulussa osaavimmat hakivat piirrustuksiina valööreitä ja nyansseja niin minä piirtelin tikku-ukkoja.

    Teillä on molemmilla vahvoja kuvia, siitä on oikein hyvä jatkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *